Freida McFadden: Kotiapulainen valvoo – kolmas osa, mutta ei kolmas kerta toden sano?

📚 Freida McFadden: Kotiapulainen valvoo

(Otava 2024, suom. Jussi Tuomas Kivi)

Kotiapulainen-sarjan kaksi ensimmäistä osaa olivat täynnä kutkuttavaa jännitystä, odottamattomia käänteitä ja huolella rakennettua psykologista jännitettä. Ei siis ihme, että odotukset kolmatta osaa kohtaan olivat korkealla – ehkä liiankin korkealla. Tämä sarjan uusin lisäys, Kotiapulainen valvoo, ei aivan yltänyt aiempien osien huikeaan tasoon, vaikka se tarjosi edelleen kiehtovia elementtejä naapuruusdraaman ja epäilyksen täyteisen ilmapiirin ystäville.

Millie uudessa elämässä – mutta kuinka kauan rauha säilyy?

Kolmannessa osassa sarjan päähenkilö Millie on jättänyt menneisyyden haasteet taakseen – ainakin omien sanojensa mukaan. Hän on asettunut unelmakotiin Long Islandin vehreälle esikaupunkialueelle miehensä Enzon ja heidän lastensa kanssa. Uusi koti ja naapurit vaikuttavat aluksi suorastaan täydellisiltä. Mutta, kuten psykologisille trillereille sopii, idylli ei kestä kauaa.

Kun naapureiden tungetteleva ystävällisyys alkaa tuntua liiankin päällekäyvältä ja perheen uusi kotiapulainen herättää epäilyksiä, Millie ei voi ravistella tunnetta, että kaikki ei ole kohdallaan. Yhä häiritsevämmäksi tilanne muuttuu, kun Enzon käytös alkaa muuttua etäiseksi ja oudon varautuneeksi. Onko heidän parisuhteeseensa tullut joku kolmas? Entä tekikö perhe virheen muuttaessaan tänne, vai ovatko Millien omat epäilykset taas vain hänen mielikuvitustaan?

Tuttua jännitystä, mutta vähemmän yllätyksiä

Kirjan vahvuutena ovat edelleen McFaddenin taidokas kyky luoda ahdistavaa tunnelmaa ja tuoda esiin jokapäiväisen elämän varjopuolia. Epäluulon ja kontrollin teemat ovat selvästi esillä, ja lukija pääsee kurkistamaan, kuinka täydelliseltä näyttävät naapurustot voivat kätkeä synkkiä salaisuuksia. Silti, kun tarina alkaa edetä, juonenkäänteet tuntuvat tutunomaisilta, jopa ennalta-arvattavilta. Siinä missä sarjan aiemmat osat onnistuivat yllättämään lukijan lähes jokaisessa luvussa, tällä kertaa tarina tuntui ikään kuin jäävän turvallisiin uomiinsa.

Ei pidä ymmärtää väärin – tämä ei ole huono kirja. Se tarjoaa ihan viihdyttävää luettavaa, etenkin jos pitää naapuruusdraamasta ja psykologisista trillereistä. Mutta aiempien osien jättämä vaikutus asetti riman niin korkealle, että Kotiapulainen valvoo tuntuu väistämättä hieman lattealta verrattuna edeltäjiinsä.

Olisiko tämä päätös ollut ansainnut enemmän?

Kysymys, joka jäi pyörimään mielessäni kirjan loputtua, oli tämä: onko tämä tosiaan sarjan päätös? Jos on, niin olisin ehkä kaivannut jotain mieleenpainuvampaa ja suurempaa lopetusta. Vaikka kirjassa on vahvoja elementtejä – häiritsevä tarkkailu, epäilyksen kylvö ja ihmissuhdedynamiikan hajoaminen – kokonaisuus jäi hieman laimeaksi aiempien osien loistavuuteen verrattuna.

Lukukokemus: ihan ok, mutta kaipasin enemmän

Jos olet lukenut sarjan kaksi ensimmäistä osaa, suosittelen toki lukemaan tämänkin. Vaikka tämä ei ehkä tarjoa samaa koukuttavaa jännitystä, on kiinnostavaa nähdä, miten Millien tarina etenee. Jos et kuitenkaan ole vielä aloittanut sarjaa, suosittelen lämpimästi tarttumaan sen ensimmäiseen osaan – se on täyttä timanttia!

Mitä mieltä sinä olit? Onko Kotiapulainen valvoo ollut odotustesi arvoinen, vai jäikö aiempien osien jännitys ja yllätyksellisyys parempana mieleesi? Kommentoi alle – olisi hauska kuulla ajatuksiasi!

Odottelen innolla mielipiteitänne! 😊