Rautaliekki: Lohikäärmelentäjän haasteet syvenevät

 

Rebecca Yarrosin Rautaliekki (WSOY 2024, suomentanut Laura Haavisto) johdattaa lukijan takaisin Siiveniskusta tuttuun maailmaan, jossa vaarat vaanivat joka kulman takana ja sydän sykkii lohikäärmeiden siipien tahdissa. Tähän maailmaan oli suorastaan ihana palata, ja erityisesti Tarnin ja Andarnan suhde päähenkilö Violetiin sykähdytti jälleen kerran. Andarnan kasvu höyhenhännästä yhä voimakkaammaksi oli yksi kirjan kohokohtia – miten kiehtovaa oli seurata, kuinka lohikäärmeet kehittyvät yhdessä ratsastajiensa kanssa.

Kirjassa oli myös uusia tuttavuuksia, joista kaikki eivät olleet niin mukavia. Toisaalta vanhojen hahmojen syventäminen uusilla tiedoilla toi heidät entistä lähemmäksi lukijaa. Hahmot eivät ole yksiselitteisen hyviä tai pahoja, vaan heidän valintansa ja motiivinsa herättävät tunteita laidasta laitaan – välillä heidän puolestaan iloitsee, välillä taas ärsyyntyy heidän päätöksistään. Tällainen moniulotteisuus tekee hahmoista niin inhimillisiä ja kiehtovia.

Tarinan syke tiivistyy

Kun Violet selvisi hengissä ensimmäisestä vuodestaan Basgiathin sotakorkeakoulussa, hänen koettelemuksensa eivät suinkaan loppuneet siihen. Nyt on edessä varsinainen lohikäärmelentäjien koulutus, joka paljastuu rankemmaksi kuin hän osasi odottaa. Uusi varakomendantti tekee koulusta suorastaan painajaismaisen ottamalla Violetin silmätikukseen, ja selviytyminen vaatii enemmän kuin koskaan ennen.

Koulutuksen fyysisten ja henkisten vaatimusten lisäksi Violetin on opeteltava määrittämään omat sääntönsä. Hän ei voi antaa rankkojen olosuhteiden riistää omaa ihmisyyttään. Pelkkä selviytyminen ei enää riitä, vaan Violetin on noustava tilanteen yläpuolelle – hinnalla millä hyvänsä.

Kirjan loppu on hengästyttävä ja täynnä koukuttavia käänteitä, jotka jättävät lukijan janoamaan lisää. Onneksi seuraava osa, Myrskynsilmä, ilmestyy suomeksi jo muutaman kuukauden päästä, joten pitkää odotusta ei ole tiedossa.

Rautaliekki – askel parempaan suuntaan

Rautaliekki onnistui voittamaan edeltäjänsä Siiveniskun omalla lukulistallani. Ehkä syynä on se, että maailma oli jo tuttu, ja nyt oli mahdollista syventyä enemmän yksityiskohtiin ja hahmojen kehitykseen. Toisaalta tämä maailma pitää yhä sisällään paljon opittavaa ja selvitettävää, mikä pitää tarinan tuoreena ja jännittävänä.

Vaikka kumpikaan sarjan ensimmäisistä osista ei aivan nouse viiden tähden suosikikseni, se ei haittaa. Ei kaikkien kirjojen tarvitse olla täydellisiä, kun ne onnistuvat herättämään tunteita, tarjoamaan pakopaikan arjesta ja pitämään sydämen sykkeen korkealla. Rautaliekki teki juuri sen. 💫

Odotan innolla, mihin suuntaan tarina vie meidät seuraavaksi. Entä sinä – odotatko jo jatkoa Navarressa?