Ennen kuin kahvi jäähtyy: Japanilainen bestseller ja sen hiljainen sanoma

Japanilainen bestseller Ennen kuin kahvi jäähtyy (Coffee Ga Samenai Uchini, suom. Markus Juslin, Bazar 2024) on vihdoin saanut vuoronsa omalla lukulistallani. Kirjan suosio kirjagramissa ja booktokissa teki siitä pitkään odotetun teoksen, ja Helmet-lukuhaasteessa sen sijoittaminen kohtaan ”1. Kirjan nimessä on alistuskonjunktio” tuntui luonnolliselta aloitukselta vuodelle. Harmi vain, ettei kirja lunastanut odotuksiani.

Aikamatkustuksen sääntöjä ja hitaasti avautuvia tarinoita

Toshikazu Kawaguchin kirja sijoittuu pieneen kahvilaan, jossa erityisten sääntöjen mukaisesti voi matkustaa ajassa. Vaikka aikamatkustuksen mahdollisuus on houkutteleva, tiukat säännöt saavat monet epäilemään, kannattaako siihen ryhtyä. Esimerkiksi aikamatkan kesto rajoittuu siihen hetkeen, kun kahvi kupissa on vielä lämmintä. Lisäksi nykyhetki ei muutu, vaikka aikamatkalla tekisi mitä tahansa, koska kohtalo löytää aina keinonsa pitää nykyhetki sellaisena kuin se on. Aikamatka antaa kuitenkin mahdollisuuden tavata jonkun tärkeän henkilön, jonka kanssa haluaa viettää jonkun tärkeän hetken.

Kirja esittelee neljä tarinaa aikamatkustajista. Vaikka alku oli melko raskas sääntöjen luettelemisen vuoksi, loppupuolella käsitellyt tarinat siskoksista sekä äidistä ja lapsesta koskettivat syvemmin. Siskosten tarina muistutti siitä, kuinka tärkeää on puhua ennen kuin on liian myöhäistä, ja äiti ja lapsi puolestaan korosti elämän lahjan merkitystä – vaikka olisi annettavanaan vain se.

Kulttuuriset nyanssit ja lukukokemus

Yksi haasteista kirjan kanssa oli sen kulttuurisidonnaisuus. Huomasin, että japanilainen kirjallisuus vaatii lukijaltaan jonkin verran taustatietoa maan kulttuurista ja käsitteistä, jotta kaikista yksityiskohdista pääsisi kunnolla nauttimaan. Japanilaisista nimistä en osannut oikein kuvitella henkilöitä, ne kun meni vielä usein lukiessa sekaisin.

Vaikka kirja ei ollut täysin mieleeni, sen tarjoamat teemat ja opetukset ansaitsevat kiitosta. Se haastaa lukijansa miettimään omia valintojaan ja hetkien tärkeyttä. Suosittelisin teosta erityisesti niille, jotka pitävät hitaasti avautuvista tarinoista ja ovat kiinnostuneita Japanin kulttuurista.

Kirjoja Japanista: seuraavat askeleet?

Kirjan jälkeen pohdin, antaako japanilaiselle kirjallisuudelle uuden mahdollisuuden. Lukulistallani oli myös Keigo Higashinon Pahan asialla, mutta päätin tällä kertaa palauttaa sen lukematta. Ehkei japanilainen kirjallisuus ole juuri nyt minua varten, mutta en sulje pois mahdollisuutta tulevaisuudessa.

Entä te? Millaisia kokemuksia teillä on japanilaisesta kirjallisuudesta? Onko joku kirja erityisesti jäänyt mieleen?