Kaamos lupaa pohjoista, mutta tarjoaakin rikosdraamaa Helsingissä

 

Joel Kankaan esikoisdekkari Kaamos (Karisto 2025) herätti kiinnostusta jo ennakkoon. Nimi ja lupaus pohjoisen tunnelmasta veivät huomioni heti ja odotin innolla tarinaa, joka tarjoaisi jotain Lapin taianomaista henkeä, ehkä jopa Ivalo-sarjan tyylistä maisemaa ja kulttuuria. Valitettavasti odotukseni eivät täysin täyttyneet, sillä kirjan tapahtumat sijoittuvat Helsinkiin ja pohjoisen eksotiikka jää hyvin ohuen yhteyden varaan: päähenkilö Mikkal Moilanen on inarilainen ja käy lyhyesti Lapissa hakemassa epäillyn. Tämä tuntui pettymykseltä, etenkin kun kirjaa markkinoidaan pohjoisen tunnelmalla, joka käytännössä loistaa poissaolollaan.

Tarina itsessään on kuitenkin vetävä. Juoni kulkee sujuvasti ja loppuratkaisu onnistuu yllättämään lukijan, mikä on aina dekkarissa suuri plussa. Kankaan kyky avata rikollisen mielenmaisemaa tuo kiinnostavan ulottuvuuden, ja hänen kerrontatyylinsä on selkeä ja koukuttava. Tapahtumat alkavat räväkästi: Helsingissä murhataan nuori nainen, jonka ruumiiseen tehdyt viiltokuvat antavat heti karmivan sävyn tarinalle. Tutkinnassa Mikkal Moilanen saa pian huomata, että tapauksen lisäksi hänen omat lapsuuden traumat alkavat nousta pintaan, kun vierailu pohjoisessa tuo mukanaan kipeitä muistoja.

Vaikka juoni on hyvin rakennettu ja tutkimusten eteneminen pitää otteessaan, kirjan hahmot jäävät toistaiseksi ohuiksi. Mikkalin taustatarinaa raapaistaan lupaavasti, mutta toivoisin tulevissa osissa syvällisempää sukellusta hänen ja muiden hahmojen menneisyyteen. Heissä tuntuu olevan paljon potentiaalia, jota ei vielä täysin hyödynnetä.

Suurin kritiikki kohdistuu kirjan markkinointiin. Pohjoisen maisemien ja eksotiikan lupaus jää tässä kirjassa lunastamatta, mikä voi aiheuttaa lukijalle pettymyksen. Ehkä sarjan tulevissa osissa päästään syvemmälle Lapin lumoon, mikä vahvistaisi sarjan omaleimaisuutta.

Kaiken kaikkiaan Kaamos on lupaava esikoisdekkari, jossa on hyvät ainekset kehittyä sarjaksi. Erityisesti loppuratkaisu ja rikollisuuden psykologinen ulottuvuus osoittavat Kankaan kyvyt kirjoittajana. Oikoluentaa olisi voinut tarkentaa kuitenkin vielä, sillä kirjassa on muutama kielioppivirhe, jotka olisi äidinkielen opettajalta saanut runsaasti punakynää.

Sijoitan kirjan Helmet-lukuhaasteessa kohtaan 6: Kirjassa on prologi eli esipuhe.

Toivottavasti sarjan seuraavassa osassa saadaan nauttia myös pohjoisen karusta kauneudesta ja syvemmistä hahmotutkielmista!