Korealaisen populaarikulttuurin varjopuolet ja matkakertomuksen keveys

 

Fanni Koliseva: Korean syndrooma, matka K-draaman ja K-popin kääntöpuolelle (Gummerus 2024)

Luin Fanni Kolisevan tietokirjan Korean syndrooma valmistautuessani lukiolaisille suunnattuun kirjavinkkaukseen. Tämä vuonna 2024 ilmestynyt teos vaikutti kiinnostavalta valinnalta, erityisesti koska korealainen populaarikulttuuri – K-draamat, K-pop ja kosmetiikka – on noussut nuorten keskuudessa suosituksi. Odotin kirjalta syvempää sukellusta Etelä-Korean vetovoiman ytimeen, mutta teos paljastuikin erilaiseksi kuin odotin.

Kirja ei niinkään avaa Etelä-Korean suosiota maailmalla tai analysoi sen popkulttuurin ilmiöitä syvällisesti, vaan on ennemminkin toimittajan matkakertomus hänen vuosistaan Soulissa vuosina 2017–2018. Muistelmateoksen sävy tuntuu paikoin hieman hajanaiselta; asioita käsitellään kevyesti ja toistoa on runsaasti. Olisin kaivannut kirjaan selkeämpää jäsennystä ja kenties faktatiedon ja muisteluiden tarkempaa erottelua toisistaan.

Koliseva kuvaa kirjassaan Etelä-Koreaa monipuolisesti. Hän käsittelee muun muassa maan kulttuurisia piirteitä, kuten suhtautumista kauneusleikkauksiin ja parisuhteisiin, sekä tarkastelee Korean niemimaan geopoliittista tilannetta pohjoisen naapurin varjossa. Näkökulma on arjen ja yhteiskunnan välimaastossa – Koliseva tarkastelee niin pieniä arkisia yksityiskohtia kuin laajempia ilmiöitä. Tämä tekee kirjasta helposti lähestyttävän, mutta myös kevyen.

Etelä-Korea: houkuttelevuutta ja ristiriitaisuuksia

Etelä-Korean suosio maailmalla ei ole sattumaa. Maa on onnistunut taitavasti hyödyntämään kulttuurivientinsä – K-popin, draamasarjat ja kosmetiikan – luodakseen houkuttelevan ja nuorekkaan imagon. Tämä "Hallyu" eli korealaisen kulttuurin aalto on vetänyt miljoonia ihmisiä ympäri maailmaa kiinnostumaan maasta. Kirjasta ei kuitenkaan täysin selviä, miksi juuri Etelä-Korea kiehtoo. Kenties tämä puoli olisi auennut paremmin, jos itsekin olisi perehtynyt syvemmin K-draamoihin ja musiikkiin, joihin kirja viittaa lähinnä nimeltä.

Haavekuvien säröjä

Kolisevan omat kokemukset Soulissa kuitenkin tuovat mielenkiintoista kontrastia Etelä-Koreasta välittyviin kiiltokuviin. Hän kertoo, miten hänen käsityksensä maasta muuttui asuessaan siellä: haavekuvat vaihtuivat realistisempaan ymmärrykseen yhteiskunnan paineista ja ristiriidoista. Tämä voi olla avartavaa erityisesti nuorille lukijoille, jotka ovat kiinnostuneita Etelä-Koreasta kulttuurinsa kautta.

Lisäksi kirjassa käsitellään kevyesti Pohjois-Koreaa, mikä voi tehdä siitä helpommin lähestyttävän teeman kuin vakavat tietoteokset. Koliseva ei unohda myöskään omaa taustaansa korealaisen kulttuurin fanina, ja tämä henkilökohtaisuus tuo kirjaan lämpöä.

Pariisin syndrooma ja Korean syndrooma

Kirjan nimi herättää mielenkiinnon: mikä on "Korean syndrooma"? Termi rinnastuu Pariisin syndroomaan, joka kuvaa matkailijoiden kokemaa pettymystä, kun todellisuus ei vastaakaan etukäteen luotuja romantisoituja mielikuvia. Koliseva käsittelee vastaavanlaista ilmiötä Etelä-Korean kohdalla – erityisesti sitä, kuinka popkulttuurin tarjoamat unelmat ja todellinen elämä Soulissa eivät aina kohtaa.

Kenelle kirja sopii?

Vaikka kirja ei täysin vastannut odotuksiani, otan sen mukaan lukiolaisten kirjavinkkauksiin. Teos voi herättää kiinnostusta erityisesti niissä, jotka ovat jo perehtyneet Etelä-Korean populaarikulttuuriin ja kaipaavat lisätietoa maan arjesta ja kulttuurista. Samalla kirja voi tarjota realistisen vilauksen maasta niille, jotka harkitsevat haavekuvien siivittämää matkaa Koreaan.

Helmet-lukuhaasteessa 2025 sijoitan tämän kohtaan 11: Tietokirja, joka on julkaistu 2020-luvulla.