Kun kirja ei vain toimi – Ulf Kvenslerin Poltettu ei lunastanut odotuksia

Yleensä en kirjoita arvioita kirjoista, joista en ole pitänyt, mutta jäin miettimään: voiko negatiivisellakin arviolla olla arvoa? Minusta voi. Kirjallisuuskeskustelun ei pitäisi koostua vain ylistyksestä – kriittiset arviot auttavat lukijoita tekemään tietoisempia valintoja ja voivat jopa tarjota uusia näkökulmia siihen, miksi kirja ei toimi. Kaikki kirjat eivät voi miellyttää kaikkia ja siinä piilee myös kirjallisuuden rikkaus.

Iso harppaus Erämaasta – mutta väärään suuntaan

Ulf Kvenslerin Poltettu (WSOY 2025, suom. Leena Virtanen) oli minulle valitettavasti suuri pettymys, erityisesti verrattuna hänen aiempaan romaaniinsa Erämaa, josta pidin kovasti. Erämaan Sarek-miljöö vangitsi minut täysin, mutta tästä teoksessa en löytänyt samaa vetovoimaa. Tarina ei onnistunut tempaamaan mukaansa ja lopulta kirja aiheutti minulle jopa lukujumin – en halunnut tarttua siihen enkä avata edes äänikirjasovellusta.

Loppuratkaisu oli kuitenkin hyvä ja nosti arvosanani kahteen tähteen yhden sijaan. Muu osa kirjasta tuntui pitkästyttävältä ja sekavalta. Gotlanti, johon tapahtumat sijoittuvat, on minulle tuttu paikka ja harmittaa, että sitä ei hyödynnetty tarinassa paremmin.

Mistä tarinassa on kyse?

Kirjan päähenkilö Isak on vihdoin saanut elämänsä tasapainoon traumaattisen lapsuuden jälkeen. Hän elää turvallisesti tyttöystävänsä Madden kanssa, viettää aikaa rakkaan vaarinsa seurassa ja nauttii työstään kotipalvelussa. Sitten Isakin isä, jonka kanssa hän ei ole ollut tekemisissä vuosiin, ottaa yllättäen yhteyttä ja pyytää poikaansa Gotlantiin. Aluksi matka vaikuttaa sovinnon mahdollisuudelta, mutta pian siitä kehkeytyy painajaismainen peli, jossa mikään ei ole sitä, miltä näyttää.

Kenelle tämä voisi sopia?

En oikein tiedä, kenelle tätä kirjaa suosittelisin. Ehkä jos pidät erityisen oudoista psykologisista trillereistä, tämä voisi olla sinulle sopiva. Minulle se ei toiminut.

Helmet-lukuhaaste ja viimeiset ajatukset

Helmet-lukuhaasteeseen sijoittaisin tämän ehkä kohtaan 4. Kirjassa valvotaan yöllä, sillä unettomia öitä tarinassa riittää.

Kaikki lukukokemukset eivät voi olla positiivisia, mutta niistä voi silti keskustella. Ehkä joku toinen löytää tästä teoksesta jotain, mitä itse en nähnyt. Kirjallisuus on makuasia, ja juuri siksi myös kriittiset arviot ovat arvokkaita.