Amerikkalaisen unelman varjossa – Barbara Kingsolver: Demon Copperhead

Barbara Kingsolverin Demon Copperhead (Gummerus 2025, suom. Antero Tiittula) on vaikuttava, mutta raskas lukukokemus. Tartuin tähän laajaan teokseen hieman epäillen, sillä sen mainostaminen "aikamme merkkiteoksena" herätti minussa epäilyksiä pidänkö tästä. Yleensä viihdyn kevyemmän kirjallisuuden parissa, mutta päätin antaa tälle mahdollisuuden.

Kasvutarina täynnä vastoinkäymisiä

Demon Copperhead on vahva kasvutarina, joka etenee hitaasti, mutta intensiivisesti. Se kuvaa, kuinka nuori ihminen voi kohdata elämän karuimmat puolet jo varhain – menetyksiä, pettymyksiä ja juurettomuutta. Kasvu on hidasta, kuten elämä itsekin, mutta samalla päivät ja hetket kuluvat nopeasti, joskus liiankin. Jokaisella kokemuksella on vaikutuksensa siihen, millaisiksi me muodostumme.

Kingsolver antaa äänen amerikkalaiselle sukupolvelle, joka on kasvanut opioidikriisin keskellä. Hän kirjoittaa niistä nuorista, jotka usein jäivät huomiotta 1990-luvun populaarikulttuurissa. Heitä ei juuri nähty elokuvissa tai sarjoissa, elleivät he toimineet vitsin aiheena. Riippuvuudet ovat vieneet liian monia elämiä ja teos kyseenalaistaa amerikkalaisen unelman, jossa kaikki olisi mahdollista niille, jotka tarpeeksi yrittävät.

Demonin matka läpi elämän aallokkojen

Teoksen päähenkilö Demon syntyy huumeriippuvaiselle äidille ilman isää. Äiti yrittää parhaansa mukaan huolehtia pojastaan, mutta uuden isäpuolen saapuminen muuttaa kaiken. Lopulta äidin riippuvuus vie hänet mukanaan ja Demon ajautuu lastensuojelujärjestelmän armoille. Häntä siirretään kodista toiseen, eikä pysyvää turvasatamaa löydy.

Lapsuuden ja nuoruuden läpi Demonille kertyy monia rooleja: hänestä tulee hetkellisesti jalkapallosankari, mutta loukkaantuminen suistaa hänet kohti lääkeriippuvuutta. Rakkaussuhteet ovat repiviä ja samalla hänen pitäisi opetella pitämään huolta itsestään, kun kukaan muu ei ole koskaan pitänyt.

Kertojaääni ja tunnelma – romaanin vahvuudet ja heikkoudet

Demon Copperhead on saanut merkittäviä tunnustuksia, kuten Pulitzer-palkinnon ja Women's Prize for Fiction -palkinnon. Lisäksi se on äänestetty Yhdysvalloissa 2000-luvun parhaaksi kirjaksi. Kingsolverin kerronta on voimakasta ja Demonin ääni ainutlaatuisen elävä – hänen ajatuksensa ja kokemuksensa välittyvät eri ikävaiheissa taitavasti ja uskottavasti.

Omalla kohdallani lukukokemus jäi kuitenkin ristiriitaiseksi. Tämä kirja vahvisti käsitystäni siitä, että korkealle arvostetut ja palkitut teokset eivät ole minua varten. Vaikka arvostan Kingsolverin kaunista kieltä ja tarinan merkittävyyttä, se ei yksin riitä pitämään lukuintoani yllä. Viimeinen kolmannes tuntui loputtomalta, ja lukeminen alkoi jumittaa niin pahasti, että se pysäytti kaiken muun lukemiseni. Haluan lukea kirjoja, jotka ruokkivat lukuiloani – en sellaisia, jotka latistavat sen. Valitettavasti tämä teos ei ollut minulle oikea valinta.

Kenelle kirja sopii?

Jos nautit syvällisistä, realistisista kasvutarinoista ja vahvasta yhteiskunnallisesta otteesta, Demon Copperhead voi olla sinulle vaikuttava lukukokemus. Se ei ole kevyttä viihdettä, vaan kaunokirjallisuutta, joka haastaa lukijansa kohtaamaan kivuliaan todellisuuden.

Helmet-lukuhaasteessa tämä teos sopii useampaankin kohtaan, mutta itse sijoitan sen kohtaan 45: "Kirjassa on isä ja tytär."