Freida McFadden: Työkaveri – Häiriintynyt kissa-hiiri-leikki työpaikalla

On uskomatonta ajatella, että tämä oli jo kuudes Freida McFaddenin kirja, jonka luin. Vielä pari vuotta sitten ihastuin hänen esikoistrilleriinsä Kotiapulainen, mutta nyt huomaan, että alun kuherruskuukausi kirjailijan kanssa alkaa olla ohi. Kun tottuu jonkun tyyliin, sitä alkaa tarkastella kriittisemmin, eikä McFaddenin teokset saa minulta enää automaattisesti viittä tähteä.

Tästä huolimatta Työkaveri (Otava 2025, suom. Jussi Tuomas Kivi) onnistui jälleen kerran tarjoamaan jännitystä ja yllättäviä käänteitä. McFadden on mestari rakentamaan koukuttavia tarinoita, joissa mikään ei ole sitä, miltä aluksi näyttää.

Dawn Schiff – toimiston erikoisin hahmo

Päähenkilö Dawn Schiff on poikkeuksellinen hahmo. Hänelle ei kirjassa anneta diagnoosia, mutta hänen käyttäytymisensä viittaa vahvasti autismikirjon piirteisiin: hän on äärimmäisen tarkka aikatauluistaan, sosiaalisesti kömpelö ja pakkomielteisen kiinnostunut kilpikonnista. Dawn työskentelee kirjanpitäjänä ravintolisäfirmassa, mutta hänen kollegansa pitävät häntä omituisena ja etäisenä.

Dawn on aina täsmällinen – paitsi eräänä aamuna, kun hän ei saavu työpöytänsä ääreen tavalliseen aikaan. Tämä saa hänen työkaverinsa, firman myyntitykin Natalie Farrelin, huolestumaan. Pian Natalie saa tuntemattomasta numerosta puhelun, jossa Dawnilta kuulostava nainen anoo apua.

Kuka on saalistaja ja kuka uhri?

Tästä alkaa häiriintynyt kissa-hiiri-leikki, jossa ei ole selvää, kuka on todellinen uhri ja kuka saalistaja. Kirjassa kuljetaan kahdessa aikatasossa: nykyhetken tapahtumien rinnalla lukija pääsee sukeltamaan Dawnin kirjoittamiin ja vastaanottamiin sähköposteihin. Näistä käy ilmi, että toimistossa piilee salaisuuksia, joita joidenkin olisi ollut parempi olla paljastamatta. Haluttiinko Dawn siksi pois tieltä?

McFadden punoo tarinan, jossa jokainen vihje saattaa olla harhaanjohtava ja jokainen hahmo jotain muuta kuin miltä vaikuttaa. Juoni on täynnä käänteitä, ja psykologisille trillereille tyypilliseen tapaan lukijan oletukset romutetaan kerta toisensa jälkeen.

Psykologisten trillerien viehätys

Psykologiset trillerit ovat yksi suosikkigenreistäni, eikä Työkaveri pettänyt odotuksiani. Genren parhaat teokset onnistuvat yhdistämään jännityksen, ihmissuhdedynamiikat ja psykologisen syvyyden tavalla, joka saa lukijan epäilemään kaikkea – jopa omaa tulkintaansa. McFadden hallitsee tämän pelin hyvin, vaikka hänen kirjoitustyylinsä ei enää yllätä samalla tavalla kuin ensimmäisellä kerralla.

Lopputuomio – Kannattaako lukea?

Vaikka Työkaveri ei noussut McFaddenin parhaimmistoon, se oli silti viihdyttävä ja jännittävä lukukokemus. Kirja tarjoaa koukuttavan mysteerin, vahvan päähenkilön ja lukuisia käänteitä, jotka pitävät otteessaan loppuun asti. Jos psykologiset trillerit ovat sinun juttusi, tätä kannattaa kokeilla – mutta varaudu siihen, että mikään ei ole niin yksinkertaista kuin miltä aluksi vaikuttaa.