Pohdintoja ystävyydestä ja ulkonäöstä – Laura Liimataisen Sukellus

 

Harvoin kirja vie lukijansa niin vahvasti tunnekuohujen äärelle kuin Laura Liimataisen Sukellus (S&S 2025). Aluksi pidin siitä, sitten en, ja lopulta taas pidin. Se herätti minussa monenlaisia ajatuksia, etenkin siitä, miten painosta ja ulkonäöstä puhuminen koskettaa niin syvältä. Miksi ihminen voi tuntea itsensä täysin määritellyksi sen perusteella, miltä näyttää?

Miksi painosta puhuminen herättää suuria tunteita?

Paino ei ole vain numero vaa’alla – se on kulttuurillisesti latautunut aihe, johon liittyy arvoja, uskomuksia ja ennakkoluuloja. Laihuutta ihannoidaan ja siihen liitetään usein menestys, itsehillintä ja onnellisuus. Samaan aikaan painon kanssa kamppaileville asetetaan raskaita oletuksia ja näkymättömiä rajoja.

Ulla, kirjan päähenkilö, on päättänyt, että uuden elämän aloittaminen vaatii laihtumista. Hän haaveilee Gilmoren tyttöjen kaltaisesta elämästä: menestyksestä, urheilullisuudesta ja suosiosta. Tässä näkyy se, miten syvälle ulkonäköpaineet voivat iskostua – että itsensä hyväksyminen ja onnellisuus tuntuvat riippuvan siitä, mitä vaaka näyttää.

Kirjaa lukiessa en voinut olla tuntematta empatiaa Ullaa kohtaan. Hänen epävarmuutensa tuntui aidolta ja inhimilliseltä. Mutta samaan aikaan se myös ärsytti – miksi Ulla ei vain voisi nähdä omaa arvoaan sellaisena kuin hän on? Tämä tunne oli kuitenkin juuri kirjan ydin: se sai minut kohtaamaan omia ajattelutapojani ja pohtimaan, miten kulttuurimme ruokkii näitä ihanteita.

Ystävyys kilpailun ja kateuden keskellä

Yksi kirjan keskeisistä teemoista on ystävyys – tai pikemminkin sen vaikeus silloin, kun vertailu ja kateus astuvat kuvaan. Ulla tutustuu kesätöissä Noomiin, joka on kaikkea sitä, mitä hän haluaisi olla: hoikka, itsevarma ja menestyvä. Noomi yrittää vilpittömästi ystävystyä, mutta Ulla ei pysty päästämään irti kateudestaan.

Tämä asetti minut lukijana hankalaan asemaan. Toisaalta ymmärsin Ullan tunteet – jokainen on joskus kokenut kateutta ja riittämättömyyttä. Mutta samalla teki mieli ravistella häntä: miksi et vain ota Noomin ystävyyttä vastaan? Onko mahdollista olla ystävä jonkun kanssa, jota ihailee mutta samalla kadehtii?

Tarinan hienous piili siinä, ettei se tarjonnut helppoja vastauksia. Se kuvasi ystävyyden monimutkaisuutta rehellisesti ja kivuliaasti.

Uimahyppy symbolina – mutta mistä?

Yksi kirjan kohtauksista jäi erityisesti mieleeni: Ulla päätyy vahingossa uimahyppykurssille ja kauhistuu. Hän kuitenkin menee sinne. Tämä tuntuu hetken aikaa lupaavalta – ehkä tässä on käännekohta, jossa Ulla voittaa pelkonsa ja saa onnistumisen kokemuksen. Mutta niin ei käy.

Tämä tuntui turhauttavalta, mutta ehkä juuri siksi se oli niin aito. Elämässä ei aina ole täydellisiä käännekohtia, joissa pelot katoavat ja itseluottamus nousee taivaisiin. Joskus pitää vain uskaltaa hypätä, vaikkei olisikaan valmis.

Naisten välinen ystävyys kirjallisuudessa – tabu vai toissijainen teema?

Lukiessani tätä mietin paljon sitä, miten naisten välistä ystävyyttä kuvataan kirjallisuudessa. Se tuntuu usein olevan joko taustalla tukevana elementtinä tai sisältävän romanttisia sävyjä. Tämä ei ole sinällään huono asia, mutta missä ovat tarinat syvistä, elämää kantavista ystävyyssuhteista ilman, että ne rinnastetaan rakkauteen?

Onko naisten välinen ystävyys liian vaikea aihe kirjoitettavaksi ilman draamaa tai romanttisia tulkintoja? Ystävyys voi olla yhtä vahva kuin rakkaus, mutta sitä kuvataan harvoin yhtä intohimoisesti tai elämää muuttavana voimana.

Lopuksi: suosittelenko kirjaa?

Ehdottomasti. Sukellus ei ole täydellinen tarina eikä se tarjoa helppoja ratkaisuja. Mutta se sai minut ajattelemaan, ja se on hyvän kirjan merkki.

Jos pidät kirjoista, joissa:
✔ Ystävyys ei ole itsestäänselvyys, vaan sitä rakennetaan ja koetellaan
✔ Päähenkilö kamppailee itsensä hyväksymisen kanssa
✔ On rehellinen, mutta ei tarjoa suoraviivaisia opetuksia

...niin tämä voi olla sinulle.

Ja jos tiedät hyviä kirjoja, joissa naisten välinen ystävyys on keskiössä ilman romanttista latausta, vinkkaa minulle! Tällaisten tarinoiden äärelle haluaisin palata useamminkin.