Sarah J. Maas: Tulen perillinen – Miksi en pääse tarinaan sisälle?

 

Hidas alku ja tahmea lukukokemus

Tulen perillinen (Gummerus 2018, suomentanut Sarianna Silvonen) on Throne of Glass -sarjan kolmas osa, ja sen lukeminen oli minulle yllättävän vaikeaa. Aivan kuten sarjan edellinen osa, tämäkin tuntui tahmealta, eikä lukuflow ottanut kunnolla tulta alleen. Kirja on jaettu kahteen osaan, joista jälkimmäinen oli onneksi huomattavasti parempi, mutta alku tuntui puuduttavalta.

Yksi isoimmista ongelmistani oli kirjan useat eri tarinalinjat. Seurattavana on kolme näkökulmaa, mutta erityisesti Manonin osiot eivät jaksaneet kiinnostaa minua lainkaan. En tiedä, onko tämän tarinalinjan ohittaminen virhe, joka kostautuu myöhemmin, mutta huomasin vain vilkuilevani sen luvut läpi vailla innostusta.

Miksi Throne of Glass ei koukuta samalla tavalla kuin Acotar?

Olen aiemmin rakastunut Maasilta A Court of Thorns and Roses -sarjaan (Acotar), mutta jostain syystä Throne of Glass ei tunnu iskevän samalla tavalla. Miksi?

1. Hahmot eivät tunnu yhtä vetoavilta
   Feyre ja Rhysand ovat karismaattisia ja heidän suhteensa kehittyy tavalla, joka piti minut liimautuneena kirjan ääreen. Throne of Glassissa en vain koe samaa vetoa hahmoihin. Celaena on toki vahva päähenkilö, mutta en ole saanut häneen samanlaista emotionaalista yhteyttä kuin Feyreen.
2. Acotarin maailma tuntui syvällisemmältä ja elävämmältä
   Vaikka Throne of Glass sijoittuu kiehtovaan fantasiamaailmaan, se ei ole imaissut minua mukaansa samalla tavalla kuin Acotar. Ehkä kyse on tavasta, jolla tarina on kirjoitettu – Acotar tuntui intiimimmältä, kun taas Throne of Glass liikkuu laajemmassa mittakaavassa, mikä tekee siitä etäisemmän.
3. Tarina tuntuu hitaammalta ja hajanaiselta
   Kolmannen osan kohdalla huomaan, että juonen kuljetus ei vain pidä minua otteessaan. Siinä missä Acotar piti yllä jännitettä ja romanttisia juonikuvioita, Throne of Glass tuntuu välillä laahaavalta. Ehkä kyse on siitä, että sarjan rakenne on pidemmän kaavan mukainen, eikä jokainen yksittäinen kirja tarjoa samanlaista tyydytystä kuin Acotar.

Pitäisikö sarjaa jatkaa heti vai pitää tauko?

Tässä on nyt iso kysymys: pitäisikö minun jatkaa Throne of Glassia suoraan vai pitää taukoa? Toisaalta voisin kokeilla hypätä suoraan seuraavaan osaan ja katsoa, lähteekö tarina viimein vetämään. Mutta toisaalta, jos lukeminen on jo kaksi kirjaa tuntunut pakkopullalta, kannattaako minun yrittää väkisin?

Ehkä pieni tauko voisi tehdä hyvää ja antaa mahdollisuuden palata sarjaan tuorein silmin. Vai olisiko parempi vain puskea eteenpäin ja toivoa, että tarina lopulta nappaa mukaansa?

Onko muilla ollut samaa ongelmaa Throne of Glassin kanssa? Ja jos olet jatkanut sarjaa, paraneeko se jossain vaiheessa?