Elämä ei lopu ennen kuin se loppuu – Matt Haigin Mahdoton elämä

KAUPALLINEN YHTEISTYÖ / Kirja saatu @aulakustannus

Matt Haig: Mahdoton elämä (Aula & Co 2025, suom. Sarianna Silvonen)

Olen seurannut Matt Haigin uraa jo vuosia. Hänen teoksissaan on jotain lohdullista – kuin lämmin viltti viileänä iltana. Kun kuulin hänen uusimmasta romaanistaan Mahdoton elämä, tartuin siihen suurin odotuksin.

Tällä kertaa Haig kuljettaa lukijansa Ibizan auringon alle, mutta tutun teeman äärelle: miten rakentaa elämä uudelleen, kun kaikki tuntuu menettäneen merkityksensä?

Perintö johdattaa uuteen elämään

Mahdoton elämä kertoo Grace Wintersista, eläkkeelle jääneestä matematiikan opettajasta, joka saa yllättäen perinnöksi ystävänsä talon Ibizalta. Yksinkertainen matka perintöä selvittämään saa nopeasti maagisia ja elämää mullistavia piirteitä. Pinnan alla kulkee syvä pohdinta siitä, mikä elämässä lopulta on merkityksellistä.

Haig punoo jälleen yhteen arjen ja fantasian tavalla, joka on tuttu hänen aiemmista kirjoistaan Kuinka aika pysäytetään ja Keskiyön kirjasto. Näistä kirjoista pidin valtavasti – suosittelen niitä edelleen asiakkaille, jotka etsivät jotain erityisen hyvää luettavaa.

Lempeä tunnelma ja syvällisiä sävyjä

Kuten Haigin aiemmissakin teoksissa, myös Mahdottomassa elämässä käsitellään masennusta, yksinäisyyttä ja toivon mahdollisuutta. Tällä kertaa mukana on uudenlaista otetta – tunnelma on yhtä aikaa lempeä ja haikea. Lukija kelluu välillä mysteerien keskellä ja palaa sitten arjen yksityiskohtiin. Kirja muistuttaa, että vaikeinakin hetkinä elämä voi yllättää.

Haigin kieli on kaunista ja pohdiskelevaa. Hänen tapansa johdattaa lukija kohti isoja kysymyksiä on rauhoittava ja toiveikas. Se saa ajattelemaan, että lopulta kaikki kääntyy parhain päin.

Ibizan yllätyksellinen puoli

Myönnän, että Ibiza tapahtumapaikkana ei aluksi herättänyt pelkästään positiivisia mielikuvia – olin valmistautunut bilesaaren kliseisiin. Mutta Mahdottomassa elämässä Ibiza näyttäytyy monipuolisena paikkana: siellä on arkea, luontoa ja elämän monia sävyjä.

Kirjan tempo on melko hidas, mikä vaikutti omaan lukutahdiini – tosin viime viikot ovat olleet hektisiä, eikä pidemmille lukutuokioille ole juuri ollut tilaa. Matemaattiset viittaukset, kuten Fibonaccin lukujono, tuntuivat välillä irrallisilta, kun en täysin ymmärtänyt, mihin niillä pyrittiin. Ne eivät kuitenkaan pilanneet lukukokemusta.

Elämä jatkuu – ja yllättää

Mahdoton elämä on lämmin ja ajatuksia herättävä romaani. Se kysyy: entä jos elämä ei olekaan ohi silloin, kun siltä tuntuu? Uusia kokemuksia voi kokea vanhempanakin – ikä ei määritä kaikkea.

Lopuksi haluan jakaa lempisitaattini kirjasta. Se tiivistää lukemisen merkityksen tavalla, joka tuntuu syvällä sydämessä:

”Esimerkiksi aina kun luen omaelämäkerran --- tunnen eräänlaista empatiaa, kuin pieni osa minua olisi hetken aikaa se ihminen, jonka elämästä luen. Se on kai yksi lukemisen tarkoituksista. Lukeminen auttaa kokemaan muitakin elämiä kuin sen, jota itse elää. --- Lyhyesti sanottuna lukeminen on aina telepatiaa ja lukeminen on aina aikamatkustusta. Se yhdistää meidät kaikkiin ihmisiin kaikkina aikoina kaikkialla ja antaa meidän kokea kaikki mahdolliset unelmat.”

Töissä puhun usein siitä, kuinka kaunokirjallisuus kehittää empatiakykyä – ja juuri siitä meidän pitäisi puhua enemmän. Maailma tarvitsee empatiaa. Ja Matt Haigin teokset muistuttavat meitä siitä kauniisti, yhä uudelleen.