Kesä alkaa Jylhäsalmelta – maalaisromantiikkaa ja nokikolarin arkea

 

🌸 Mainos / Kirja saatu Karistonkirjat

Kirsi Pehkonen: Kesävieraita Jylhäsalmelta (Karisto 2025)

Kevään ensimmäiset lämpimät päivät ovat täällä ja niiden mukana herää kaipuu kesäisiin maisemiin – sellaisiin, joissa koivut havisevat hiljaa ja järven pinta kimmeltää auringossa. Tänä keväänä pääsin ensimmäistä kertaa vierailemaan Jylhäsalmella, tuossa kuvitteellisessa, mutta kovin eläväksi kirjoitetussa kylässä, joka on hurmannut lukijoita jo usean vuoden ajan.

Olen sujuvasti suositellut Jylhäsalmi-sarjaa kirjastossa vakiasiakkaille, vaikka en ollut aiemmin lukenut itse ainuttakaan osaa. Sarja on ollut helppo vinkattava, sillä se osuu niin monen asiakkaan kirjamakuun. Työkaveritkin ovat olleet ensimmäisinä varauslistalla aina uuden osan ilmestyessä. Itselleni kynnys tarttua sarjaan kasvoi hiljalleen – ajatus siitä, että kirjat pitäisi lukea järjestyksessä, piti minut poissa Jylhäsalmelta tähän kevääseen asti.

Onneksi päätin viimein lähteä matkaan. Kesävieraita Jylhäsalmelta toimi mainiosti myös itsenäisenä lukukokemuksena, ja samalla vastasi yhteen yleisimmistä asiakaskysymyksistä: pitääkö kirjat lukea järjestyksessä? Ei tarvitse.

Maalaisromanttiset kirjat eivät ole yleensä olleet ominta aluettani. Kaupungissa kasvaneena maaseudun idylli on tuntunut kaukaiselta – ehkä jopa hieman vieraalta. Mutta kun pääsin seuraamaan Krisseä, nuohoojaa joka saapuu Jylhäsalmelle mökille sekä lomailemaan että piippuja putsaamaan, huomasin katsovani kylänraittia aivan uusin silmin. Pienessä kylässä on jotain vastustamattoman kiehtovaa – ehkä se on ihmisten lämpö, tai se tapa, jolla yhteisö kantaa mukanaan menneisyyttä ja tulevaa.

Erityisen mielenkiintoiseksi kirjassa nousi nuohoojan ammatin kuvaus. Krisse jatkaa isänsä yritystä – nainen nuohoojana ei taida vieläkään olla kovin tavallinen näky. Työn kuvaus oli aidon oloista ja huolella kirjoitettua. Enpä ole ennen lukenut kirjaa, jossa nuohooja olisi pääosassa, ja nyt katselen omankin talon savupiippua aivan uusin silmin.

Ensimmäiset työkeikat eivät tee Krisseen suurta vaikutusta, mutta vähitellen Jylhäsalmen väki – ja yksi tietty ihminen hieman enemmän – alkaa juurtua osaksi hänen arkeaan. Kesä tuo mukanaan lämpöä, valoa ja uuden alun mahdollisuuden. Ja kun uskaltaa päästää irti vanhasta, voi jotain uutta ja hyvää alkaa kasvaa.

Tällaiset tarinat muistuttavat, että elämä ei aina tarvitse suuria käänteitä ollakseen merkityksellistä. On lohdullista lukea kirjaa, jossa saa rauhassa kulkea mukana, tietäen että lopussa odottaa toivo ja ehkä onnellinen loppukin. Kesävieraita Jylhäsalmelta on tarina tavallisista ihmisistä, mutta Pehkosen käsissä heistä kasvaa erityisiä.

Jos kaipaat kesän kynnyksellä lempeää lukukokemusta, jossa tuoksuu tuore pulla ja savupiipun savu, tämä kirja kannattaa pakata mukaan – vaikka vain nojatuolimatkalle. 🌿