Kirja meille, jotka ajattelimme jo aikuistuneemme – Henna Mäkelin osuu hermoon

 

Mainos / arvostelukappale saatu Bazar Kustannus

Henna Mäkelin: Rasituskoeaika (Bazar 2025)

Sain viime kuussa kutsun ensimmäisiin kirjajulkkareihini – ja tietysti ne olivat Kouvolassa, melkein 500 kilometrin päässä! Kyseessä oli Henna Mäkelinin Rasituskoeaika, ja vaikka matka jäi tekemättä, sain onneksi kirjan postitse luettavakseni. Täytyy sanoa, että odotukset ylittyivät monella tavalla.

Missä ovat meidän ikäisten päähenkilöt?

Olen usein harmitellut, kuinka vähän kirjoissa näkyy hahmoja, jotka ovat edes jotenkin samassa elämäntilanteessa kuin minä. Rasituskoeaika osui tässä kohdalleen – ei täydellisesti, mutta riittävästi. Vaikka omat lapseni alkavat olla teini-iässä ja kirjan teema toisen lapsen saamisesta ei aivan kosketa, oli mukana runsaasti samaistuttavaa: työidentiteetin etsintää, sosiaalisen median paineita, perhesuhteiden solmuja ja vanhempien ikääntymisen tuomia huolia. Niitähän tässä elämässä riittää – ja ensimmäistä kertaa me kaikki tätä elämää elelemme.

Riitta – puutarhatontun näköinen nainen elämänsä solmukohdassa

Kirjan päähenkilö on Riitta, kulttuuritoimittaja vailla työpaikkaa ja elämän suuntaa. Hänellä on terävä kynä mutta hukassa oleva ura, rikkonainen suhde omaan lapsuuteen ja appivanhempiin, vähäinen somenäkyvyys ja haave toisesta lapsesta. Onneksi rinnalla kulkee mies ja esikoinen – ja kyky teeskennellä, että ongelmat katoavat, kun niitä välttelee tarpeeksi pitkään.

Juonen ytimessä ovat raskaustestin kaksi viivaa, appivanhempien kultahäiden järjestely ja vanhasta kirjeestä paljastuva salaisuus. Miten pitää pää kasassa, kun samaan aikaan pitäisi olla sekä äiti, miniä, vaimo että järjestelijä – ja vielä jotenkin onnellinenkin?

Nauraen läpi kaaosmaisen arjen

Kirjan huumori osui ja upposi. Ehkä me 80-luvulla syntyneet vain jaamme jotain erityistä: olemme kasvaneet eri maailmassa kuin nuoremmat sukupolvet, ja se näkyy pienissä yksityiskohdissa, jotka tuntuvat kummallisen kotoisilta.

Pidin erityisesti siitä, miten henkilöiden nimet on jätetty taka-alalle – useimpia kuvataan suhteensa kautta päähenkilöön. Tämä luo erityisen tunnelman, ja toisaalta tekee ne harvat hetket, jolloin jonkun oikea nimi mainitaan, erityisen pysäyttäviksi. Huomasin jopa unohtaneeni päähenkilön nimen, ja hätkähdin, kun se mainittiin tekstissä uudelleen!

Suositus: erityisesti meille, joiden piti olla jo aikuisia

Rasituskoeaika on samaan aikaan hauska, koskettava ja lohdullinen. Se tarjoaa lämpimän mutta terävän katsauksen siihen elämänvaiheeseen, jossa moni meistä kasarin lapsista nyt seilaa. Kirja saa pohtimaan, ettei elämän tarvitse olla hallinnassa – ei ainakaan kokonaan.

Jos kaipaat vertaistukea, huumoria ja vähän itsereflektointia (mutta kepeällä otteella), nappaa tämä kirja lukulistalle. Et ehkä ole yksin – et edes silloin, kun siltä tuntuu.