Saaristomurha ja suoraviivaista jännitystä – Mies joka huusi sutta

 

Pietarsaarelaiset dekkaristit debytoivat

Pyrin aina tutustumaan kirjoihin, joiden takana on kotikaupunkini Pietarsaaren juuria. Yllättävän moni kirjailija on ponnistanut tästä pienestä, kaksikielisestä rannikkokaupungista, eikä poikkeusta tee tämäkään kirja: Mies joka huusi sutta (S&S 2025, suomentanut Iina Quist) on Janne ja Johnny Ramstedtin yhdessä kirjoittama rikosromaani. Kirja aloittaa uuden dekkarisarjan, jonka pääosassa on entinen poliisi Hanna Becker.

Hieman harmillisesti romaanin tapahtumat eivät sijoitu Pietarsaareen vaan Paraisille, mutta ehkä tulevaisuudessa saamme vielä jonkun kirjoittamana rikoksia ratkottavaksi myös täällä pohjoisempana – siihen kyllä riittäisi paikallista väriä ja draamaa.

Uusi sankari saaristossa

Kirjan päähenkilö Hanna Becker on entinen Ruotsin poliisin ulkomaanyksikön työntekijä. Nyt hän on palannut Suomeen jäätyään pitkälle sairaslomalle long-covidin vuoksi. Parantumisensa lomassa Hanna viettää aikaa retkeillen, kunnes törmää keskellä metsää johonkin, mitä ei retkikirjoissa mainita – kuoleman hajuun. Pian käy ilmi, että hän on osunut rikospaikalle, ja lomat on tältä erää lomailtu. 

Hanna löytää metsästä havuilla peitetyn ruumiin ja päätyy ensiksi syytetyksi, jonka jälkeen hänet pestataan avuksi tutkintaan. Tutkimusten edetessä hän päätyy syvälle uhrin uskomusmaailmaan, jossa salaliittoteoriat saavat keskeisen roolin. Oliko uhri kenties kerrankin oikeassa – ja maksoiko siitä hengellään?

Yksi murha riittää

Ramstedtin veljesten debyytti on perinteinen, tiivis dekkari, jossa ei mässäillä verellä eikä eksytä ihmissuhdesotkuihin. Tällainen ratkaisu tuntuu virkistävältä aikana, jolloin monessa rikosromaanissa uhreja putoaa sarjamurhaajan tahtiin. Mies joka huusi sutta muistuttaa tyyliltään enemmän yhden jakson mittaista rikossarjaa kuin täyspitkää elokuvaa – lukukokemus on nopea, mutta ei välttämättä mieleenpainuva.

Kirjan loppu ei tarjoa koukkua, joka jättäisi polttelemaan seuraavan osan perään, mutta toisaalta tällaisille yksittäistapauksia ratkoville dekkareille on ehdottomasti oma paikkansa lukumaailmassa. Ja sarjan aloitusosana tämä luo kelpo pohjan jatkolle.

Naisnäkökulma miesten kynästä

Huomaan lukevani rikoskirjallisuudessakin pääasiassa naisten kirjoittamia teoksia. Usein miehillä ja naisilla on selvästi erilaiset lähestymistavat kerrontaan, ja tämä näkyi myös Ramstedtin veljesten kirjassa. Vaikka tarina kerrotaan Hannan näkökulmasta, se tuntuu silti suoraviivaisemmalta ja riisutummalta kuin mitä naiskirjailijan käsittelyssä ehkä olisi ollut. Tämä ei ole huono asia – mutta naisten tyyliin tottuneelle eron kyllä huomaa.

Helmet-haasteeseen täydellinen osuma

Helmet-lukuhaasteeseen ei ole hetkeen löytynyt sopivaa kirjaa, mutta Mies joka huusi sutta osuu nappiin kohtaan 35: Kirjan nimessä on sana “mies” tai “poika” tai niiden taivutusmuoto. Plussaa siitä, että nimi ei ole vain koriste, vaan liittyy myös kirjan tarinaan vahvasti.