Empatian taika – TJ Klunen Taivaansinisen meren tuolla puolen
TJ Klune: Taivaansinisen meren tuolla puolen (Karisto 2025, suomentanut Mika Kivimäki)
Fantasiaromaani, joka lohduttaa, ilahduttaa ja herättää ajatuksia
TJ Klunen Taivaansinisen meren tuolla puolen on jatko-osa suositulle Talo taivaansinisellä merellä -teokselle, ja se jatkaa tutulla, lämpimällä ja ihmisläheisellä otteella. Klune kirjoittaa maailmasta, joka ei ole vain satu tai pakomatka todellisuudesta – vaan muistutus siitä, millaisia voisimme olla toisillemme. Tarina tuo esiin toivon, yhteyden ja hyväksynnän merkityksen tavalla, joka saa lukijan pysähtymään.
Fantasiaa, joka peilaa todellisuutta
Klunen vahvuus on rakentaa maailmoja, jotka ovat samaan aikaan mielikuvituksellisia ja uskottavia. Fantasian keinoin hän käsittelee aiheita, jotka koskettavat monia: ulkopuolisuuden kokemus, rohkeus olla oma itsensä ja yhteisön voima. Vaikka asetelmat ovat taianomaisia, niiden ytimessä on tuttuja ja ajankohtaisia teemoja.
Itselleni kirjan suurin anti oli sen tuoma toiveikkuus. Jos tällaisia kirjoja kirjoitetaan – ja ennen kaikkea luetaan – se kertoo siitä, että ihmisissä on vielä uskoa empaattisempaan maailmaan. Tarina ei pakene todellisuutta, vaan luo toisenlaisen todellisuuden, jossa on tilaa ymmärrykselle ja ihmisyydelle.
Hahmot, jotka tekevät vaikutuksen
Kirjan henkilöhahmot ovat monipuolisia ja huolellisesti rakennettuja. Heidän kasvunsa ja suhteensa etenevät rauhallisesti, ja vaikka mukana on huumoria ja kepeyttä, teemat pysyvät vahvoina ja tunnistettavina.
Arthur, Linus ja Zoe edustavat aikuisuutta, jota maailma kaipaisi enemmän – aikuisia, jotka luovat ympärilleen turvaa, näkevät lasten ainutlaatuisuuden ja antavat heille tilaa olla omia itsejään. Kaikkien lasten pitäisi saada tuntea olevansa arvokkaita ja turvassa. Tässä kirjassa nuo aikuiset eivät ole täydellisiä, mutta he pyrkivät parhaaseen – ja juuri siksi heistä välittää.
Vanhojen tuttujen lisäksi perheeseen liittyy uusi hahmo: nuori jeti nimeltään David. Hän on aluksi arka ja epäluuloinen, mutta hänen persoonansa sulautuu osaksi yhteisöä luontevasti. David tuo mukaan uudenlaista herkkyyttä, pohdintaa ja myös eräänlaista peilin roolia – hän auttaa muita hahmoja näkemään itsensä uudella tavalla. Hänen hahmonsa muistuttaa siitä, kuinka tärkeää on saada kasvaa hyväksynnän ympäröimänä – ja miten vaikeaa se voi olla, jos sitä ei koskaan ole saanut.
Yhteiskunnallisesti merkittävä fantasiaa
Fantasiakirjallisuutta ei usein nähdä yhteiskunnallisena välineenä, mutta Klunen kirjojen kautta se voi olla sitä hyvinkin vahvasti. Hänen teoksensa kuvaavat maailmaa, jossa moninaisuus on normaalia, eikä kukaan joudu piilottamaan itseään. Kirjat toimivat lempeinä mutta vaikuttavina kannanottoina yhdenvertaisuuden ja inklusiivisuuden puolesta.
On tärkeää, että yhteiskunnallisia aiheita käsitellään myös kaunokirjallisuuden keinoin. TJ Klunen teokset osoittavat, että tämän voi tehdä ilman saarnaamista – hienovaraisesti, tarinan kautta, mutta silti vahvasti. Siksi näillä kirjoilla on erityinen arvo niille, jotka eivät aina koe tulevansa nähdyiksi valtavirtakirjallisuudessa.
Lukukokemuksen ristiriitainen jälkimaku
Tämä kirja oli loistava – juuri sellaista empaattisuutta ja suvaitsevaisuutta, jota toivon voivani välittää myös omaan elinpiiriini. Klunen kirjoittama lause "Myrkytä heidät ystävällisyydellä" jäi erityisesti mieleeni. Se kiteyttää hienosti teoksen hengen: lempeyden, hyväksynnän ja vastalauseen kovuutta vastaan ilman vihaa.
Siksi tuntuikin ristiriitaiselta, että kirjailija päätti liittää teoksen loppuun voimakkaan henkilökohtaisen kannanoton, joka kohdistui J.K. Rowlingiin. Ymmärrän täysin sen yhteisön tunteet ja oikeutetun raivon, jota Klune edustaa ja puolustaa, mutta olisin toivonut, että näin henkilökohtainen ja kiistanalainen viesti olisi saanut paikkansa muualla – ei tämän muuten niin kauniin ja eheyttävän lukukokemuksen lopuksi.
Tämä ei vie pois kirjan vahvuutta, mutta jätti jälkeensä hetken, jossa toivoin, että kirjan ydin – ymmärrys ja myötätunto – olisi kantanut aivan loppuun saakka myös sävyltään.
Lopuksi
Taivaansinisen meren tuolla puolen on tarina, joka tarjoaa lempeää mutta vaikuttavaa pohdintaa siitä, millainen maailma voisi olla, jos empatia, ymmärrys ja hyväksyntä asetettaisiin keskiöön. Se on kaunokirjallisuutta, joka muistuttaa meitä siitä, että toisista välittäminen on radikaalia – ja tarpeellista.
Helmet-lukuhaasteessa sijoitan tämän kirjan kohtaan 26: Kirjassa on itse valittu perhe. Tämä teos ei voisi osua paremmin siihen. Klunen luoma yhteisö on lämmin, monimuotoinen ja syvästi rakastava. Se on perhe, jonka jäsenet eivät valikoidu sattumalta vaan tietoisella päätöksellä – ja juuri siksi heidän välillään oleva side tuntuu niin todelta.
Kommentit
Lähetä kommentti