Keijujen kruunut, petokset ja perilliset – Holly Blackin valtapeli alkaa uudelleen

Holly Black: Kahlittu perillinen (Karisto 2025, suom. Suvi Kauppila)

Keijujen valtakunta on jälleen avoinna – ja sen portit natisevat vallan, petoksen ja kaipuun painosta.

Olen aina ollut Ilman väki -sarjan lumoissa. En malttanut aikoinaan odottaa suomennoksia, vaan ahmin kaksi viimeistä osaa englanniksi. Tällä kertaa maltoin mieleni ja odotus palkittiin. Suvi Kauppilan suomennos tekee oikeutta Blackin sävykkäälle maailmalle – kiitos ja kunnia kääntäjälle, jonka työssä kieli taipuu keijujen terävään politiikkaan ja sielun syvimpiin toiveisiin.

Kahlittu perillinen aloittaa uuden Keijuvalta-sarjan, joka hengittää samaa ilmaa Ilman väen kanssa. Suosittelen silti aloittamaan alkuperäisestä trilogiasta – vanhat liittolaiset ja viholliset eivät nimittäin pysy menneisyydessä ja taustojen tunteminen syventää lukukokemusta.

Päähenkilöinä loistavat kaksi nuorta, jotka on molemmat kasvatettu vallan varjoissa. Suren, 18-vuotias Hampaiden hovin kuningatar, pakenee äitinsä rautaista otetta ihmisten maailmaan. Oak, Keijuvallan kruununprinssi, kantaa tulevaisuuden painoa harteillaan 17-vuotiaana – eikä hänen petollinen viehätysvoimansa jää Surenilta huomaamatta. Matka, jolle he lähtevät yhdessä, on täynnä juonia, uhrauksia ja mahdollisesti myös jotakin, mitä he eivät osaa odottaa – tai salli itselleen toivoa.

Blackin keijut eivät ole silkkisiipisiä satuhahmoja. He ovat säälimättömiä, vallanhimoisia ja arvaamattomia. He eivät voi valehdella – mutta jokainen totuus on kuin terä, joka voidaan kääntää sydämeen. Suren ei ole kaunis sankaritar, sillä hänen täytyy kätkeä todellisen muotonsa lumouksen taakse. Ja juuri siksi hän on niin kiinnostava – kuten koko tämä maailma, joka kieltäytyy olemasta yksinkertainen.

Romantiikkaa on – mutta se ei ole lempeää eikä pehmeää. Se on täynnä epäluuloa, voimasuhteita ja kysymyksiä uskollisuudesta. Tässä suhteessa Kahlittu perillinen poikkeaa selvästi monista muista romantasia-sarjoista, kuten Sarah J. Maasin Acotarista tai Rebecca Yarroksen Empyreumista. Tämä tarina ei pyydä sinua rakastumaan – se vaatii sinua valitsemaan puolesi.

Helmet-lukuhaasteessa tämä täytti kohdan 2: Fantasiakirja – paikka, joka oli yllättäen vielä tyhjillään. Nyt se ei voisi olla täydempi.