Kullankimallusta ja kalenteritarroja

 

Mona Kasten: Save Me – Näkymätön (Otava 2025, suom. Sanna van Leeuwen)

Voiko näin kohta nelikymppisenä enää sanoa ääneen, että rakastaa nuortenkirjoja, joissa liikutaan rahalla vuorattujen yksityiskoulujen marmoriauloissa? No, minäpä sanon: voi ja vieläpä hyvällä omallatunnolla. Mona Kastenin Save Me – Näkymätön on juuri sitä, mitä kaipaan arjen keskelle – kimallusta, salaisuuksia ja suuria tunteita, mutta myös koskettavaa toden tuntua.

Tämä kirja vie lukijan suoraan Maxton Hallin kimmeltäviin käytäviin, joissa varakkaiden perheiden perilliset pelaavat valtapelejä, joiden panokset ulottuvat hallituspaikoille ja kansainvälisiin sijoituksiin. Mutta keskellä tätä luksuksen kyllästämää maailmaa kulkee Ruby – stipendillä kouluun päässyt, määrätietoinen nuori nainen, jonka tähtäimessä ei ole uusi merkkilaukku vaan Oxfordin yliopisto.

Ruby ei halua mitään tekemistä pintaliidon kanssa, mutta kohtalo – ja väärään aikaan avattu ovi – vetää hänet vastoin tahtoaan keskelle Beaufortin perheen salaisuutta. Niin alkaa jännitteinen suhde koulun kultapojan, Jamesin, kanssa. Aluksi he eivät voi sietää toisiaan, mutta pian käy ilmi, että kulissien takana kumpikin kantaa omia painavia odotuksiaan – toisen kultaisissa kehyksissä, toisen mustakantisessa bullet journalissa.

Save Me on ensimmäinen osa Maxton Hall -trilogiasta, ja siihen pohjautuva sarja löytyy Amazon Primelta. En ole vielä katsonut sarjaa, mutta seuraavan kirjan lukemista odotan jo innolla – se ilmestyy lokakuussa!

Rakastin erityisesti Rubyn järjestelmällisyyttä ja hänen innostustaan bujoiluun. Tiedän tasan sen tunteen, kun kalenterin sivuille liimataan pieniä tarroja, piirretään viivoja ja tehdään listoja, jotka tuovat hallintaa kaaoksen keskelle. Ehkä minäkin vielä jonain päivänä teen sen täydellisen kalenterin, jossa on sekä arjen muistutukset että unelmatarrat.