Rakkautta, unelmia ja painovoimaa vastaan – Tähtienvälinen on kesän kirjallinen avaruuslento

 

Taylor Jenkins Reid: Tähtienvälinen
(Gummerus 2025, suom. Jade Haapasalo)

Ei kesää ilman Taylor Jenkins Reidin kirjaa – siitä on tullut jo oma lukurutiinini. Tämän kesän odotetuimpiin uutuuksiin kuulunut Tähtienvälinen lunasti paikkansa heti alkumetreillä: se on juuri sitä, mitä Jenkins Reid osaa parhaiten. Vahvaa ihmissuhdedraamaa, joka imaisee mukaansa ja saa sykkeen värähtelemään.

Tähtienvälinen vie lukijan vuoteen 1980, jolloin Joan valitaan NASAn avaruussukkulaohjelmaan – aikana, jolloin naisia ei vielä ollut päästetty avaruuteen. Joanin rinnalla unelmiaan jahtaavat muutkin kokelaat ja koulutusohjelman aikana syntyy ystävyyssuhteita, joissa jaetaan suuria haaveita, pieniä arpia ja kaikkea siltä väliltä. Mutta kaikkia salaisuuksia ei voi jakaa, ei edes läheisimpien ystävien kanssa.

Joan nimittäin rakastuu. Ja ei kehen tahansa – vaan Vanessaan, toiseen naiseen. Suhde on NASAn silmissä mahdoton, ja niinpä Joan ja Vanessa joutuvat pitämään rakkautensa piilossa. Heidän suhteensa on kuitenkin jotain sellaista, mitä Joan ei ole osannut edes kuvitella – se on syvää, voimakasta ja mullistavaa. Mutta avaruus ei ole koskaan täysin turvallinen paikka, ja joulukuussa 1984 kaikki muuttuu. Yhdessä silmänräpäyksessä.

Romanttisen juonen rinnalla yksi kirjan koskettavimmista säikeistä on Joanin suhde siskontyttäreensä Francesiin. Tässä suhteessa on jotain ihanan tunnistettavaa kaikille, jotka ovat saaneet kokea lapsen kasvavan lähellä. Erityisesti tämä kohta jäi minulle mieleen ja pysäytti pitkäksi aikaa:

"Hän kaipasi edelleen kipeästi jokaista Francesin versioita. Francesin rakastaminen tarkoitti kuitenkin sitä, että piti hyvästellä se, joka Frances oli ollut aiemmin, ja rakastua siihen tyttöön, joka Francesista oli tulossa." (s. 285)

Vaikka Tähtienvälinen on kaunis ja vaikuttava romaani, se ei kuitenkaan ohittanut omia TJR-suosikkejani. Vain kahdesti elämässä pitää yhä kirkkaasti kärkisijaa, ja Juhlat Malibussa seuraa tiiviisti perässä. Mutta juuri se tekee Jenkins Reidin kirjoista niin nautittavia – jokaisella on oma sävynsä ja sanomansa, ja niistä löytyy jokaiselle lukijalle jotain erilaista.

Oletko sinä jo lukenut Tähtienvälisen tai jonkun muun Jenkins Reidin kirjan? Mikä on sinun suosikkisi?