Verta hampaissa ja hormonit sekaisin

 

Terhi Tarkiainen: Pidä mut (Tammi 2025)

Tiedätkö sen tunteen, kun luet kirjan, suljet kannet ja ensimmäinen ajatus on: ”Tätä mä en ole valmis jättämään taakseni.” No, juuri niin kävi Terhi Tarkiaisen ”Pidä mut” -romaanin kanssa. Kyseessä on Verta hampaissa -sarjan kolmas osa – ja suoraan sanottuna, paras tähän mennessä.

Tämä ei ole mikään tavallinen rakkaustarina. Ei, ei todellakaan. Tämä on tarina siitä, kuinka ihminen rakastuu kahteen... olentoon, jotka eivät enää ole ihmisiä. Ja kuinka siitä kaikesta seuraa kaaos, verta, ristiriitoja ja niin paljon tunnetta, että sivut melkein vuotavat. Kyyneliä. Tai ehkä verta. Riippuu lukijasta.

Päähenkilö Anna on keskellä polyamorista parisuhdekuviota kahden vampyyrin, Vladin ja Kalman, kanssa. Koko kolmikko on niin vakuuttava, että voisin äänestää heitä eduskuntaan – tai ainakin Suomen goottikiintiön maskoteiksi. Mutta kun Anna saa tietää olevansa raskaana, alkaa melkoinen vampyyritason identiteettikriisi: miten on mahdollista tulla raskaaksi, kun kumpikaan osapuolista ei enää teknisesti hengitä? Eikä tässä vielä kaikki – yksi pettää, ihmissusi sekaantuu kuvioihin ja kohta ei ole enää kyse vain rakkaudesta, vaan myös luottamuksesta, petoksesta ja menettämisen pelosta.

Raskaus itsessään alkaa vaikuttaa enemmän kiroukselta kuin siunaukselta, ja kolmikko päätyy hakemaan vastauksia Venäjän puolelta. Tässä kohtaa tarina ottaa mukaansa karjalaisen mytologian, perhesalaisuudet ja synkän sukutaustan, joka tuo mukaan aivan uuden kierteen. Erityisesti Annan äidin yllättävä menneisyys tuo mukanaan sellaisia kierrepalloja, että oksat pois – ja ehkä myös hampaat.

Tarkiainen on onnistunut luomaan sarjan, jossa yhdistyy musta huumori, kiehtova romantiikka, yllättävät juonenkäänteet ja ripaus vanhaa suomalaista kansanperinnettä. Se on yhdistelmä, jonka ei pitäisi toimia – mutta toimii kuin vampyyri festareilla: yllättää, viihdyttää ja puree juuri oikealla hetkellä.

Ja se huumori. Siis oikeasti. Kirja naurattaa, itkettää ja sitten taas naurattaa, kunnes huomaat, että nauratkin jo itkullesi. Tässä ei säästellä, ei tunteissa eikä kielessä. Mausteita riittää ja dialogi on niin nokkelaa, että tekee mieli lukea ääneen vain kuullakseen sen uudestaan.

Vlad ja Kalma ansaitsevat paikkansa suomalaisen vampyyrikirjallisuuden kärjessä. Ja Kalma – herranjumala – hän alkaa vetää vertoja jopa Buffyn Spikelle. Ja se ei ole pieni juttu.

”Pidä mut” on täydellinen sekoitus tunnetta, verta ja absurdia kauneutta. Vaikka kyseessä on kolmas osa, sarja ei osoita hiipumisen merkkejä. Päinvastoin – nyt vasta tuntuu siltä, että tämä verinen rakkaustarina on pääsemässä vauhtiin.

Täyden viiden tähden lukukokemus. Ja sydän Team VAKille. Aina.