Viikinkiverta, kohtalottomuuden polkuja ja kiellettyä rakkautta
Danielle L. Jensen – Vereen tatuoitu (Docendo 2025, suom. Ronja Erkko)
Sinä olet minun tulisyntyinen. Vaikka vain me kaksi tietäisimme sen.”
Ajatus romantasiasta, jossa yhdistyvät viikinkimytologia, kilpineidot ja kielletty rakkaus, kuulosti täydelliseltä kesäkirjalta. Vereen tatuoitu nousikin heti omalle lukulistalleni – kansikuva huokuu tulta, voimaa ja kohtalokasta kauneutta, ja tarinan kerrotaan saaneen inspiraationsa norjalaisesta mytologiasta. Kirja sai alkunsa BookTok-hurmoksesta ja sen alkuperäisteos (A Fate Inked in Blood) on kivunnut New York Timesin bestseller-listoille.
Mutta joskus täydellisiltä kuulostavat tarinat eivät kannakaan aivan sinne asti, minne mielikuvitus ne ensin nosti.
Kalankäryistä kohtaloksi
Tarina käynnistyy vaikuttavasti. Freia on nuori nainen, joka on naitettu kalastajalle kylmässä pohjoisessa kylässä. Päivät kuluvat suolaten, peraten ja haaveillen elämästä, joka olisi muuta kuin kalan hajua ja miehen nyrkkiä. Soturin elämä kiehtoo – ja ajatus puukosta aviomiehen selässä käy mielessä useammin kuin kerran.
Freian maailma kuitenkin muuttuu hetkessä, kun hän kohtaa jaarli Snorrin. Kohtaamisessa paljastuu, että Freia ei ole kuka tahansa kylän tyttö – hänen suonissaan virtaa jumalatar Hlinin veri. Se tekee hänestä kilpineidon, jonka voima on enemmän kuin fyysistä – se on jumalten lahjaa.
Ja juuri tällaista kilpineitoa jaarli Snorri on etsinyt.
Ennustuksia, avioliittoja ja sielun sytyttäviä katseita
Snorrilla on valtapyrkimyksiä. Hän on kuullut ennustuksen tulisyntyisestä soturista, joka auttaa häntä nousemaan pohjoisen suurimmaksi hallitsijaksi. Freia temmataan pois kodistaan ja naitetaan jaarlille – ei rakkaudesta, vaan voimasta. Hänen taikuuttaan käytetään taistelukentillä alistamaan vastustajia.
Mutta tarinan jännite ei rakennu vain valtapolitiikasta. Se tiivistyy salatuissa katseissa, sanattomissa lupauksissa ja jännitteessä, joka kytee Freian ja jaarlin pojan, Björnin, välillä. Rakkaus hehkuu kiivaana, mutta sen toteutuminen uhkaa kaikkea – Freian henkeä, hänen perhettään ja jopa koko pohjoista valtakuntaa.
Maailma, joka jäi puolitiehen
Kirjan asetelma lupaa paljon: viikinkimytologiaa, taikaa, valtapelejä ja kiellettyä rakkautta. Tarina lähtee liikkeelle vahvasti, mutta jossain vaiheessa polku käy kivikkoiseksi. Maailmanrakennus jää yllättävän ohuelle pohjalle. Monet paikat ja tapahtumat tuntuivat siltä kuin ne olisi lavastettu suoraan Viikingit-sarjan kulisseihin – tuttuja elementtejä, mutta ilman syvyyttä.
Taikuuden logiikka jäi myös hieman epämääräiseksi. Hlinin veri antaa Freialle voimaa, mutta kuinka paljon – ja missä rajoissa? Profetioita riittää, mutta niiden merkitys tuntuu toisinaan enemmän juonenkäänteiden mahdollistajilta kuin todellisilta mytologisilta rakennelmilta.
Hahmoissa on kipinää – ja kasvua
Henkilöhahmoissa on silti paljon hyvää. Freia ei jää passiiviseksi neitoparaksi, vaan kasvaa tarinan aikana määrätietoiseksi ja rohkeaksi. Hänen kasvunsa ei tapahdu sormia napsauttamalla, vaan pikemminkin kivuliaiden kokemusten ja epätoivon kautta.
Björnin ja Freian välinen dynamiikka on täynnä jännitettä ja kiihkoa – juuri sellaista, mitä romantasia kaipaa. Vaikka kemia heidän välillään ei aina täysin sytyttänyt minua, heidän välillään kupliva kielto ja vaara toivat tarinaan vetovoimaa.
Jatko-osa houkuttaa – vaikkei aivan sytyttänytkään
Vereen tatuoitu jäi valitettavasti lukukokemuksena hieman keskinkertaiseksi. Alku lupasi paljon, mutta tarinan imu katosi puolivälissä, ja lopun yllättävät juonenkäänteet tuntuivat enemmän hätäratkaisuilta kuin huolellisesti rakennetuilta yllätyksiltä. Ja silti – loppu päättyi niin koukuttavaan kohtaan, että jatko-osa Luuhun kaiverrettu päätyy lukulistalleni. Toivon, että siinä maailma syvenee ja Freian tarina saa sen ansaitsemansa loiston.
Kenelle tämä kirja sopii?
Jos rakastat romantasiaa, mytologiaa, viikinkihenkeä ja etsit jotain kevyttä mutta tunnelmallista – tämä saattaa olla juuri oikea kirja sinulle. Jos taas kaipaat tarkkaan rakennettua fantasiamaailmaa tai monitasoisia poliittisia juonia, saatat jäädä kaipaamaan enemmän.
Oletko sinä lukenut Vereen tatuoidun? Mitä pidit Freiasta, hänen kohtalostaan – ja siitä kuumasta kielletystä rakkaudesta? Vai tunsitko sinäkin, että tuli jäi hieman savuksi ilmaan?
Kommentit
Lähetä kommentti