Hämmentävä, hurja ja aivan omaa luokkaansa – Herkuleen veri

 

Kuvittele, että joku kaataa tehosekoittimeen Percy Jackson -kirjoja, sarkasmia, ripauksen chiliä ja selviytymispelin, jossa kukaan ei saa ikinä syödäkseen. Käynnistää blenderin ja… voilà! Lopputulos on Jasmine Masin Herkuleen veri (Gummerus 2025, suom. Laura Haavisto).

En ihan tiedä, mitä juuri luin – mutta tiedän, että se oli erikoista, koukuttavaa ja paikoin hämmentävän herkullista.

Alexis – änkyttävä nero ja spartalaisen verenperijä

Kirjan päähenkilö on Alexis, ujo ja änkyttävä nuori nainen, jolla on lahjoja matematiikassa. Hän elää 2090-luvulla köyhissä oloissa veljensä Charlien kanssa, kaukana siitä loistosta, jossa kaksitoista kuolematonta, spartalaista kuningasperhettä hallitsee maailmaa.

Historiankirjat muistuttavat jatkuvasti Titaanien hyökkäyksestä 2050-luvulla, jolloin suurin osa maailman ihmisistä tuhoutui. Siitä lähtien ihmiskunta on elänyt kuolemattomien hallitsemassa järjestyksessä – eikä Alexiksen perheellä ole ollut paljon sananvaltaa siinä, millaista elämä on.

Kaikki muuttuu yhdessä hetkessä, kun koulussa tehty verikoe paljastaa, että Alexis kuuluukin eliittiin – Spartalaisiin. Hänet tempaistaan pois arjestaan ja paiskataan Spartan sotakouluun, jossa pääsykoe ei tarkoita paperin täyttämistä vaan raakaa selviytymistaistelua.

Mentorit ja opettajat eivät ole mitään lempeitä tukihenkilöitä, vaan pelottavia, julmia ja uhkaavia hahmoja. Alexis joutuu pohtimaan, onko hänen elämänsä todella muuttunut paremmaksi – vai astuiko hän sittenkin vain entistä pahempaan helvettiin? Kun ympärillä on vain olentoja, joiden viha, pakkomielteet ja tukahduttava omistushalu täyttävät ilman, voiko kenenkään mielenterveys pysyä kasassa?

Mytologiaa, kuolemattomia ja verenhimoisia Titaaneja

Kirjan fantasiapuoli on sen vahvin valtti – ja se, mikä lopulta imaisee mukaansa. Kreikan mytologia on ehtymätön lähde, ja Mas ammentaa siitä estottomasti.

Lyhyesti selitettynä:

• Olympolaiset = ”hyvät” jumalsuvut, joiden voimat eivät vahingoita muita.
• Ktoonisilla taas on synkempiä voimia, hyödyllisiä vihollisen murskaamiseen – ja he kuuluvat mm. kuoleman neuvostoon.
• Titaanit? Ne ovat kuolemattomia, supernopeita, mustasuonisia ja veitsenterävähampaisia olentoja, jotka repivät ihmisiä kappaleiksi silkasta huvikseen.

Ei siis mikään perheystävällinen kokoontuminen.

Kirjan lukeminen – printti vai ääni?

Jos tarttuu tähän, suosittelen lämpimästi painettua kirjaa. Alussa on hyödylliset sukupuut ja sisältövaroitukset, joista on iso apu jumalsukujen ja klaanien ymmärtämisessä. Itse aloitin äänikirjana ja sekoilin pitkään Olympolaisten ja Ktoonisten erojen kanssa.

Romantasia vai parodia?

Kirja kulkee romantasia-genressä, mutta tekee sen pilke silmäkulmassa – välillä jopa pilkaten koko lajityyppiä. Romantiikkaa on vain, jos sellaiseksi laskee pakkoavioliittolain ja stalkkaamisen. Ei siis ehkä sitä sokerista romanssia, jota genren nimessä voisi odottaa.

Sen sijaan mukana on chiliä, mutta ei ehkä ihan sellaista kuin odotin. Iso miinus tulee kohdista, joissa naisten itsemääräämisoikeus viedään mystisten voimien varjolla ja sen on tarkoitus olla kuumaa. Tämä on trooppi, jonka olen kohdannut muissakin kirjoissa, mutta joka tuntuu joka kerta yhtä epämukavalta. Ja rehellisesti: eikö olisi jo aika jättää se historiaan?

Kannattiko lukea?

Kyllä. Herkuleen veri oli vauhdikas, mukaansatempaava ja täynnä itseironiaa. En todellakaan pitänyt useimmista hahmoista – ehkä Alexis ja Nyx olivat poikkeuksia – mutta se ei haitannut, koska maailma ja tarina olivat niin koukuttavia.

Tätä olisi ollut hauska lukea kimppalukuna: nyt harmittaa, ettei ole ketään, jonka kanssa spekuloida kirjan hulluutta.

👉 Lopputulema: Jos haluat mytologiaa, synkkiä jumalia ja pientä parodiaa romantasiasta, nappaa tämä käsiisi. Mutta varaudu siihen, että veri roiskuu ja chili polttelee – ei ehkä määrällään, vaan sillä mitä se jättää jälkeensä.