Värit, joita emme aina näe – Cecelia Ahern: Tuhansin eri tavoin

Cecelia Ahern: Tuhansin eri tavoin (Gummerus 2025, suom. Maija Heikinheimo)

Ensikosketus kirjaan

Cecelia Ahern on kirjailija, jonka teoksista huokuu ripaus taikaa ja paljon tunteita. Tuhansin eri tavoin ei tee poikkeusta, vaan vie lukijan tarinaan, jossa arkinen ja maaginen kietoutuvat yhteen yllättävällä tavalla.

Minun polkuni Ahernin kirjoihin alkoi kuitenkin elokuvan kautta, kun P.S. I love you valloitti sydämeni. Myöhemmin luin jatko-osan Loppusanat sekä nuorten kirjat Viallinen ja Täydellinen. Nyt, kun vilkaisin tämän kirjan alussa olevaa teosluetteloa, tein heti muutaman merkinnän loputtomalle TBR-listalleni.

Värien kautta elämään

Kirjan päähenkilö Alice näkee maailman toisin kuin muut: hän aistii ihmisten tunnetilat väreinä. Se kuulostaa lahjalta, mutta on samalla raskas taakka – miten voi keskittyä omaan elämään, jos muiden tunteet valuvat ylitse ja vievät kaiken tilan? Tarina seuraa Alicen kasvua ja hänen etsintäänsä siitä, miten elää täyttä elämää omilla ehdoillaan.

Vaikka en itse näe tunteita väreinä, samaistuin Aliceen siinä, että toisten tunteet tarttuvat helposti. Huomaan usein ottavani läheisten lyhyetkin ärähdykset tai huolenaiheet kannettavakseni. Ne jäävät pyörimään mieleen koko päiväksi, aivan kuin imisin heidän energiansa itseeni enkä osaisi päästää irti. Tässä Alice tuntui hyvin läheiseltä hahmolta – joku, joka kantaa enemmän kuin hänen ehkä pitäisi.

Herkkyys voimavarana

Ahern nostaa tarinan keskiöön kysymyksen: onko herkkyys heikkous vai sittenkin voima? Alice joutuu tekemään vaikeita valintoja, jotka pakottavat hänet punnitsemaan sekä omaa jaksamistaan että haluaan olla osa yhteisöä.

Erityisen koskettavaa oli, miten Alice joutuu vuosiksi omaishoitajaksi äidilleen. Se on rooli, joka ei jätä tilaa omille unelmille, vaan sitoo kiinni muiden odotuksiin. Vasta kun hän uskaltaa hellittää ja astua ulos siitä, mitä muut häneltä odottavat, hän alkaa kasvaa omaksi itsekseen. Tämä jäi minulle yhdeksi kirjan tärkeimmistä viesteistä.

Henkilöhahmot ja tunnelma

Ahernin sivuhenkilöt jäävät mieleen, sillä Alicen kokemus väreistä antaa heille uudenlaisen syvyyden. Joku säteilee lämpöä ja lohtua, toinen taas kääriytyy vaikeisiin sävyihin, joita on hankala lähestyä – aivan kuten oikeassakin elämässä.

Kauneinta oli, miten värien kautta kuvataan Alicen suhdetta läheisiinsä. Oman lapsen säteilemä kulta toi tekstiin valoa ja rakkautta. Ja erityisen merkityksellistä oli se, että Andy on lähes ainoa ihminen, jonka värejä Alice ei näe. Se tuntuu kertovan jotakin syvää heidän välisestään yhteydestä.

Kieli ja lukukokemus

Ahern kirjoittaa kauniisti ja kirkkaasti. Värien kautta välittyvä tunteiden kuvailu tekee lukemisesta lähes visuaalisen kokemuksen, kuin jokainen kohtaus olisi saanut oman sävynsä.

Ainoa, mikä minua hieman häiritsi, olivat luvut: koko kirjassa on vain neljä, ja niistä toinen on lähes puolen kirjan mittainen. Pitkien lukujen rytmi teki lukemisesta raskasta, varsinkin kun aikatasot vaihtuivat kesken kaiken. Toisaalta se sopi ehkä Alicen kokemukseen maailmasta – elämä ei jakaudu selkeisiin, siisteihin osiin.

Loppufiilikset

Tuhansin eri tavoin on lämminhenkinen, koskettava ja samalla syvällinen tarina. Se muistuttaa, että herkkyys voi olla lahja, vaikka se joskus painaisikin raskaana. Minulle se jäi mieleen ennen kaikkea näkökulmista, joita en ollut tullut ajatelleeksi, ja siitä, kuinka eri tavoin voimme nähdä ja kokea saman maailman.

Suosittelen kirjaa kaikille, jotka haluavat lukea tunnepitoisen kasvutarinan. Alicen tarina on meille jokaiselle, joka etsii tapaa olla sopusoinnussa muiden kanssa – ilman että kadottaa itseään.

Ja pieneksi bonukseksi tämä kirja löysi paikkansa myös Helmet-lukuhaasteestani. Se sopii kohtaan 37: Kirjailija on maasta, jossa haluaisit käydä – ja Ahernin myötä Irlanti houkuttelee jälleen askeleen lähemmäs.