Maple Hills hurmaa jälleen – Daydream on sarjan helmi

Hannah Grace: Daydream – Uusi luku

Otava 2025, suomentanut Anuirmeli Sallamo-Lavi

Maple Hills -sarja on noussut minulle todelliseksi turvapaikkakirjallisuudeksi. Jokainen osa on ollut oma tunnelmallinen maailmansa, ja nyt kolmannen osan, Daydreamin, jälkeen tiedän varmasti, että tämä sarja on suosikkini spicy-romantiikan YA-kirjojen joukosta. Hannah Grace osaa yhdistää kepeän viihteen, syvyyttä tuovat tunnetaitoteemat ja hahmot, joihin on mahdotonta olla rakastumatta.

Halle ja Henry – kaksi erilaista, mutta samanlaista

Daydreamin päähenkilöt ovat Henry ja Halle. Henry on tullut lukijoille tutuksi jo aiemmista osista, mutta nyt hänen tarinansa nousee keskiöön. Hän on saanut harteilleen uuden jääkiekkojoukkueen kapteenin roolin – eikä tehtävä tunnu aina sopivan hänen luonteeseensa. Henry on taiteellinen ja herkkä, ja hänen persoonassaan on paljon enemmän kuin mitä urheilijaklisee antaa ymmärtää.

Grace tekee upeaa työtä kuvatessaan Henryn nepsy-taustaa: hänen tapansa prosessoida asioita, tarve rutiineille ja se, miten hän näkee maailman hieman eri kulmasta kuin moni muu. Tämä tuo hahmoon syvyyttä ja realismia, ja tekee Henrystä samaistuttavan niille lukijoille, jotka ovat itse kohdanneet neurokirjon piirteitä omassa elämässään tai läheisissään. Henry ei ole täydellinen kapteeni, mutta juuri siksi hänen kasvunsa ja kehittymisensä tuntuvat niin aidoilta.

Halle taas on hahmo, johon on helppo kiintyä. Hän on kiltti, vastuullinen ja hieman liiankin valmis auttamaan muita – klassinen miellyttäjä. Hän vetää kirjakerhoa ja unelmoi oman romaanin kirjoittamisesta, mutta kokee, ettei hänellä ole tarpeeksi kokemusta elämästä saadakseen tarinan liikkeelle. Hänessä on herkkyyttä, mutta myös palavaa halua löytää oma äänensä.

Sopimus, joka ei kestä sääntöjä

Kun Henry tarvitsee apua opinnoissaan, Halle astuu kuvaan tutorina. Vastapalveluksena Henry lupaa antaa Hallelle kokemuksia – deittailusta ja elämästä. Sopimus laaditaan tarkasti, ja sen tärkein sääntö on yksinkertainen: ei rakastumista. Mutta kuten aina hyvissä romanttisissa tarinoissa, juuri tämä sääntö joutuu koetukselle.

Kyllä, mukana on tuttua feikkideittailua ja opettaja–oppilas-asetelman sävyjä, mutta Grace käyttää niitä luodakseen tarinan, joka on yhtä aikaa viihdyttävä ja sydämellinen. Kliseet muuttuvat välineiksi, eivätkä tunnu kuluneilta.

Ystävyyttä ja yhteisöllisyyttä

Daydream näyttää jälleen, kuinka tärkeää ystävyys ja yhteisö voivat olla. Halle löytää uusia ystäviä, ja hänen yksinäisyytensä alkaa vähitellen sulaa pois. Tämä ei ole vain romanssi – se on myös kertomus siitä, miten ympärillä olevat ihmiset voivat vahvistaa sinua ja antaa rohkeutta etsiä omaa tietäsi.

Minulle Halle on ollut koko sarjan samaistuttavin hahmo: hän on vastuullinen, herkkä ja unelmoiva – mutta samalla hänessä on kipinä, joka kaipaa vain tilaa syttyäkseen. Henry taas osoittaa, että jääkiekkoilija voi olla myös herkkä, taiteellinen ja neurokirjon piirteitä omaava nuori mies, joka ei mahdu stereotypioihin. Juuri tämä tekee heidän tarinastaan niin koskettavan.

Ja Helmet-lukuhaasteen ystäville tiedoksi: tällä kirjalla saa rastitettua kohdan 43. Kirjan nimessä, kannessa tai kuvauksessa on jokin mauste. Takakannessa on chilin kuva – sopivasti poltetta, aivan kuten Maple Hillsin tarinoissa kuuluu olla.