10 ennen loppua – kirjoja hämärään ja loppuvuoden lukuhaaveisiin

Tämän syksyn lukulistalla on vielä vaikka kuinka monta kirjaa, mutta päätin nostaa esiin kymmenen, jotka haluan saada luettua ennen vuoden vaihtumista. Kaikki eivät vielä ole kotona , osa odottaa kirjastossa, osa postin kuljetettavana, mutta hyllyssä on jo houkutteleva pino tarinoita, joihin aion upota, kun illat pimenevät ja tuuli ujeltaa nurkissa.

1. V.E. Schwab: Addie LaRuen näkymätön elämä - Tästä olen kuullut paljon hyvää, harmi vaan, että joudun nyt luovuttamaan sen seuraavalle ja odottamaan uudestaan sitä lainaksi. 
2. Rebecca Ross: Jumalainen vastustaja - Tästähän tulee kohta jo toinen osa, haluaisin ehtiä lukea tämän ennen sitä. 
3. Piia Leino: Hämärän laulu - Kirjailijan muut kirjat ovat olleet tosi hyviä. 
4. Cassandra Clare: Lumppurikuningas (arvostelukappale Otava) - Ensimmäinen osa on luettuna, pitäisi vain verestää muistia. 
5. Liz Moore: Metsien Jumala - Tämä on kesken. Hehkutuksesta huolimatta, ei taida ihan mun kirja. 
6. Annukka Salama: Sulamispiste - Tämän nyt vaan täytyy olla hyvä! 
7. S.K. Rostedt: Mustan tulen laulu - Ja tässä toinen, joka varmasti tulee olemaan odotuksen arvoinen. 
8. Jennifer L. Armentrout: Kultaluinen kruunu - Tämä on villi kortti. Eka oli tosi hyvä, toinen ei. 
9. Leena Paasio: Tuuli kääntyy etelään - Nuortenkirjat oli ainakin huippuja! 
10. Kaisu Tuokko: Pimeän hetket - Mahtavaa saada valaisua menneeseen! 

Näiden lisäksi haluaisin saada Helmet-lukuhaasteeseen vielä kaksi kirjaa: jonkin elämäkertaromaanin ja ehkä myös Haltialapset, koska siinä on Olive-niminen päähenkilö, sopivaksi vastapariksi Rakkaushypoteesille.

Jouluksi haaveilen vielä jostain jouluisesta luettavasta. Pimeän hetket ilmestyy Storytellissä joulukalenterina, mutta voi olla, etten malta odottaa sinne asti. Ehkä mukaan valikoituu mm. Ali Hazelwoodin tarinan sisältävä Joulu kaikilla mausteilla, jos vain saan sen käsiini, sillä meidän kirjastoomme sitä ei nimittäin ole tilattu.

Vauhdikkaan kirjakevään jälkeen kesä meni lukemisen suhteen rauhallisemmin, eikä syksykään ole ollut aivan sellaista kirjajuhlaa kuin varauslistojen perusteella kuvittelin. Kuuntelua suunnittelin, mutta mieli onkin halunnut tarttua konkreettisiin kirjoihin, sivujen rahinaan ja siihen hetkeen, kun sanat hiljentävät pään sisäisen kohinan.

Ehkä juuri siksi tämä loppuvuosi tuntuu täydelliseltä ajalta kadota kirjoihin. Yksi kirja kerrallaan, hämärässä ja hiljaisuudessa.