Salaisuuksien salaisuus – Dan Brownin uutuus jäi odotuksia vaisummaksi

Dan Brown: Salaisuuksien salaisuus

WSOY 2025, suomentanut Jorma-Veikko Sappinen

Dan Brownin Salaisuuksien salaisuus oli kieltämättä yksi syksyn odotetuimmista kirjoista. Kirjastojen varausjonot kasvoivat hurjaa vauhtia, joten päätin hankkia teoksen omaan hyllyyni muiden Robert Langdon -kirjojen seuraan. Ja kuten usein käy, omat kirjat jäävät lukematta, kun eräpäivä ei paina niskaan. Tämäkin sai odottaa vuoroaan, vaikka matkusti mukanani lomalle, jossa lukeminen jäi kuitenkin harmillisen vähälle.

Ja ehkä se oli enteellistä, sillä täytyy myöntää: Salaisuuksien salaisuus ei ole Dan Brownin parhaimmistoa. Rakastan edelleen Enkeleitä ja demoneita sekä Da Vinci -koodia niiden nerokkaan symboliikan ja historian elävöittämisen vuoksi. Alku-kirjassa huomasin jo, että Brownin katse on siirtynyt historiasta tulevaisuuteen, ja Salaisuuksien salaisuus jatkaa samaa suuntaa.

Tällä kertaa mennään syvälle ihmisen tietoisuuden ja kuolemanjälkeisten ilmiöiden tutkimukseen, jopa niin syvälle, että tavallinen lukija ei pysy mukana. Siinä missä aiemmin Langdon johdatti meitä enkelipatsaiden ja arvoitusten maailmaan, nyt seikkaillaan teoreettisten tutkimustulosten parissa.

Odotukseni olivat valtavat, ja ehkä juuri siksi pettymyskin oli suuri. Jos kirjan olisi kirjoittanut joku muu, olisin todennäköisesti jättänyt sen kesken. Mutta koska Dan Brown kuuluu yhä lempikirjailijoihini, sinnittelin loppuun asti. Ja lopulta noin sata sivua ennen loppua tarina viimein palkitsi kärsivällisen lukijan. Valitettavasti loppuratkaisu oli kuitenkin niin ennalta-arvattava, että sen pystyi arvaamaan jo puolivälissä, jos vain oli tarkkana.

Harmittaa kirjoittaa pettymyksen sävyinen arvio kirjasta, joka sai aikaan valtavan ennakkohypen ja lisäsi kiinnostusta lukemiseen. Silti olen huomannut, ettei Salaisuuksien salaisuus ole saanut kirjasomessa aivan sellaista näkyvyyttä kuin olisi voinut odottaa. Ehkä sen oikea yleisö löytyykin jostain muualta kuin somesta?

Juonesta lyhyesti:

Symbologian professori Robert Langdon matkustaa Prahaan kuuntelemaan rakastettunsa Katherine Salomonin luentoa. Katherinelta on ilmestymässä kirja ihmisen tietoisuudesta ja siitä, mitä tapahtuu kuoleman jälkeen, mikä on taatusti aihe, joka herättää vastustusta. Kun Katherine katoaa käsikirjoituksensa kanssa ja myös digitaalinen versio tuhoutuu, Langdon joutuu keskelle vaarallista takaa-ajoa Prahan sokkeloisilla kaduilla.

Loppujen lopuksi Salaisuuksien salaisuus on ihan kelpo trilleri. Se ei kuitenkaan herätä samoja tunteita kuin Brownin klassikot, ja tekstiä olisi voinut tiivistää reilusti. Olisin myös toivonut Prahasta enemmän sitä maagista kaupunkitunnelmaa, jota Da Vinci -koodi ja Enkelit ja demonit tarjosivat Rooman ja Pariisin osalta.

Mutta kuten sanottu, ei tämä ollut huono lukukokemus, vaikka odotin enemmän.
Oletteko te muut lukeneet tämän? Oliko Salaisuuksien salaisuus teidän mielestänne kaiken hypetyksen arvoinen?