Kun aika ei riitä – eikä lopu koskaan

 

V.E. Schwab: Addie LaRuen näkymätön elämä
(WSOY 2025, suom. Maria Lyytinen)

On kirjoja, jotka vain tietää heti erityisiksi. Ei suuria julistuksia, ei edes perusteluja, on vain tunne, että juuri tämä kirja löysi oikean hetkensä. Minulle se oli Addie LaRuen näkymätön elämä.

Yleensä en aseta kirjoille korkeita odotuksia. Haluan yllättyä, mieluummin positiivisesti kuin pettyä. Mutta tällä kertaa, kun luin takakannen ja pidin kirjaa käsissäni, tiesin, että tästä tulisi viiden tähden lukukokemus. Ja olin oikeassa.

Adeline LaRue syntyy 1600-luvun Ranskassa ja tekee vuonna 1714 epätoivoisen sopimuksen pimeyden kanssa välttääkseen avioliiton ja saadakseen lisää aikaa, lisää elämää. Mutta sopimuksella on hintansa: kukaan ei enää muista häntä, eikä hän voi jättää maailmaan jälkeään. Ajatus on yhtä aikaa vapauttava ja sydäntä särkevä.

Addie kulkee vuosisatojen halki, näkymättömänä todistajana maailman muutokselle. Hän löytää lohtua taiteesta, ohimenevistä kohtaamisista ja siitä ajatuksesta, että ehkä hän on silti jättänyt jotain jälkeensä, vaikka kukaan ei sitä tiedä.

Kunnes vuonna 2014 hän astuu kirjakauppaan ja kohtaa Henryn.
Seuraavana päivänä Henry sanoo sanat, joita kukaan ei ole lausunut vuosisatoihin: “Minä muistan sinut.”
Ja siinä hetkessä koko tarina kääntyy valoksi.

Luin tätä kirjaa hitaasti, en siksi että se olisi ollut raskas, vaan koska en halunnut sen loppuvan. Addien maailma tuntui niin todelliselta, että välillä unohdin lukevani kirjaa. Hänestä tuli hahmo, jota halusin suojella: vahva, viisas ja silti haavoittuva.

Tämä kirja oli kuin tunteiden vuoristorata: surua, toivoa, rakkautta ja pohdintaa siitä, mitä jälkiä meistä lopulta jää. Siinä oli jotain samaa kuin Matt Haigin Kuinka aika pysäytetään -teoksessa, mutta Schwabin kerronta on runollisempaa, henkäyksenomaisempaa. Hän ei selitä vaan hän saa sinut tuntemaan.

En yleensä pidä viipyilevistä juonista, mutta tämän tarinan olisin halunnut kestävän ikuisesti.
Addie LaRuen näkymätön elämä nousi suoraan suosikkieni joukkoon, eikä vain tältä vuodelta, vaan monen vuoden ajalta.

Taianomainen tarina, kirja, joka jäi mieleeni, vaikka sen piti olla näkymätön. ✨