Talvikaupungin valot ja marraskuinen lukuretriitti

 

Maija Kajanto: Talvikaupungin valot (WSOY 2025)

Marraskuun harmaa, tihkussa hyrisevä viikonloppu tuntui täydelliseltä hetkeltä vetäytyä omaan pieneen lukupesään, sellaiseen, jossa villasukat ovat pakolliset ja höyryävä teekuppi pysyy kädessä kuin itsestään. Joulu ei ole vielä nurkan takana, mutta sen etäinen kaiku leijailee jo ilmassa kuin epämääräinen tuoksu, joka lupaa paljon muttei vielä paljasta kaikkea. Tämän pienen lukuretriitin seuralaiseksi valitsin Maija Kajannon Talvikaupungin valot, ja nappivalinta se olikin.

Vilma, ruuhkavuodet ja samaistumisen taika

Kirjan päähenkilö, nelikymppinen Vilma, osui aika suoraan omaan ikääni ja elämäntuntoon. Vaikka omat ruuhkavuoteni rullaavat hieman eri reitillä, samankaltaisuuksia oli niin paljon, että välillä tuntui kuin joku olisi kirjoittanut listan omista arkipäivän tunnekuohuista ja lätkäissyt sen hahmon taustatarinaan.

Vilman avioero ja edessä häämöttävä ensimmäinen joulu ilman lapsia saivat hänet hyppäämään pois tutusta ja turvallisesta. Helsinkiin lähteminen tuntui hänelle hengähdystauolta, ja marraskuisessa lukumökissäni ymmärsin häntä ihan täydellisesti.

Helsinki: yksinäisyydestä valojen loisteeseen

Kajanto kuvaa Helsingin joulun alla lähes taianomaiseksi. Vilma kokee aluksi yksinäisyyttä, mutta pääsee nopeasti mukaan kaupungin rytmiin: teekuppi kädessä kirjakaupassa, joka hohkaa ihanaa romcom-fiilistä, ja ovesta sisään astuva ruotsalainen liikemies viimeistelee kohtauksen kuin kohtalo olisi päättänyt antaa kevyen tuuppauksen kohti romantiikkaa.

Itse olen vieraillut Helsingissä joulun aikaan vain muutaman kerran, mutta kaupungissa on tosiaan erityinen hohde, sellainen, jonka voisi hyvinkin nauttia päiväretken muodossa, vaikka omat joulurutiinit tuntuvatkin liian rakkailta vaihdettavaksi.

Aikuisten naisten tarinoita ja pieni toive kirjalliseen universumiin

Yksi asia ilahdutti erityisesti: päähenkilö on vihdoin omaa ikäluokkaa. Silti mietin, voisiko joskus lukea tarinan, jossa nelikymppinen nainen ei olisi eronnut ja etsimässä uutta rakkautta. Olisi ehkä piristävää nähdä romantiikan kipinöitä myös pitkässä parisuhteessa, koska hei, kyllä sielläkin sattuu ja tapahtuu.

Mutta Vilman tarina toimi silti. Se tuntui maanläheiseltä, lämpimältä ja sopivalla tavalla elämänmakuiselta.

Kajannon tyyli ja tbr-pinon kasvu

En ollut aiemmin tarttunut Maija Kajannon teoksiin, vaikka Kahvila Koivu -sarja on kuiskutellut minulle kirjaston hyllystä jo jonkin aikaa. Talvikaupungin valot on itsenäinen romaani, ja Vilma on alun perin Me Naiset -lehden jatkokertomuksesta tuttu hahmo. Kirjan tunnelma oli niin lempeä ja vetävä, että Korvapuustikesä nousi saman tien ylemmäksi omassa tbr-pinossani.

Joulukirja, mutta ei liian jouluinen

Vaikka kirjaa markkinoidaan joulukirjana, en ehkä saanut siitä niin vahvaa joulun hehkua kuin odotin. Ehkä hyvä niin, marraskuinen lukuretriittini ei kaivannut vielä täysiä joulusoittoja tai glitterpölyä. Tarina antoi enemmän lämpöä kuin koristelua, ja juuri siinä hetkessä se oli täydellistä.

Suosittelen kirjaa lämmöllä, jos kaivat kevyttä, hyväntuulista tarinaa, joka viestii, että ei kiirettä, joulufiilis tulee ajallaan. Ja totta se on, se hiipii aina lopulta paikalle, kun sille antaa tilaa.