Kun liekit leimahtavat – Mustan tulen laulu syventää Moornan matkaa

 

S.K. Rostedtin Mustan tulen laulu (Otava 2025) jatkaa siitä, mihin viime vuoden huikea Kahden veren tytär meidät jätti, tai ainakin jatkaisi, jos itse lukija muistaisi, mitä kaikessa maagisessa kaaoksessa viimeksi tapahtui. Rehellisesti: en muistanut. Kun avasin kirjan, olo oli kuin olisi palannut vanhaan työpaikkaan, jossa kaikki näyttää tutulta mutta tietokonejärjestelmä onkin vaihtunut uuteen.

Ja tässä kohdin pääsen lempiaiheeseeni: ”Tapahtui edellisessä osassa” -koosteet ovat kirjallisuuden maailman lohtukahveja. Niitä ei arvosta tarpeeksi ennen kuin huomaa kaipaavansa niitä kipeästi. Kirjailijalle maailma on oma olohuone, mutta lukijalle polku takaisin voi olla mutkikasta ryteikköä. Onneksi muistot alkoivat hiljalleen loksahdella paikalleen ja sitten tarina imaisi mukaansa kuin Tuonen tuuli.

Tällä kertaa Moorna ja hänen alati uskollinen Caidas yrittävät selvitä Tuonessa, paikassa, jossa toivo tuntuu luisuvan käsistä. Moornan voimat ovat vahingoittaneet Malkraa, eikä toipuminen näytä valoisalta. Samalla Caidaksen sisko Aiya on kadoksissa, Remeda etsii kaksikkoa ja ongelmat kasaantuvat kuin palautuskirjat luukkuun viikonloppuisin.

Tunnelma tiivistyy, tunteet kuumenevat ja kuumenevat ihan kirjaimellisestikin. Mustan tulen laulu tuo sarjaan aimo annoksen lisää romantasiaa. Moornan ja Caidaksen suhde on lämpöä tuova vastavoima kirjan tummille sävyille, ja heidän välillään kipinöi tavalla, joka saa sivut kääntymään pikavauhtia.

Vaikka tämä osa ei aivan yllä avausosan huikeaan lentoon, se rakentaa maailmaa hienosti ja pitää Moornan tarinan elossa. Pidin erityisesti siitä, miten hahmojen tunteet ja valinnat saavat enemmän tilaa, aivan kuin kirjailija olisi päättänyt, että nyt pureudutaan sydämen syvimpiin sopukoihin.

Yhteenveto

Mustan tulen laulu on tumma, tunteikas ja paikoin ihanan kuuma jatko-osa, joka palkitsee kärsivällisen lukijan. Alku voi tuntua haastavalta, jos edellisen osan tapahtumat ovat päässeet haalistumaan, mutta kun tarina ottaa otteeseensa, se tekee sen napakasti.

Jos Kahden veren tytär oli sinun kirjallinen liekkisi, tämä jatko-osa pitää tulen palavana ja herättää lupauksen jostakin vielä suuremmasta roihusta horisontissa.