Kun meri kutsuu kotiin – Leena Paasion Tuuli kääntyy etelään

 

Leena Paasio: Tuuli kääntyy etelään (WSOY 2025)

Jouluja kotisohvalta käsin

Tänä syksynä olen saanut piipahtaa joulutunnelmiin useammassakin paikassa: Helsingissä, Kristiinankaupungissa ja nyt myös Utössä. Vaikka joulu on tässä kirjassa vain pieni, lempeä sivujuonne, huomasin hymyileväni lukiessa. Miten ihanaa onkaan, että kirjojen kautta voi aistia eri paikkojen tunnelmia ihan kotisohvalta käsin, villasukat jalassa ja teekuppi kädessä.

Lämpöä merestä, taas ja vielä enemmän

Rakastuin Leena Paasion kirjoihin viime vuonna. Hänen tapansa kirjoittaa merestä on jotain poikkeuksellisen lämmintä ja lohdullista. Meren koskettamien jälkeen jäin haaveilemaan Paasion kirjoittamasta aikuistenromaanista, ja nyt sellainen on täällä. Vieläpä sarjan aloitus, mikä tuntuu aina pieneltä lupaukselta tulevasta. Tuuli kääntyy etelään käynnistää Kotisatama-sarjan, ja lähtö on enemmän kuin lupaava.

Henna ja paluu Utöhön

Kotisatama-sarjan keskiössä ovat Meriön perheen sisarukset. Tässä ensimmäisessä osassa oman tarinansa saa Henna. Kirjan alussa Henna elää kaukana Utöstä, työskentelee karibialaisella luksusristeilijällä ja ura on vahvassa nousukiidossa. Sitten tulee puhelu isältä, sellainen, joka katkaisee tutun elämän kuin poikki napsaisten.

Isä on muuttanut pois kotoa ja Hennan silmissä jättänyt muistisairaan äidin yksin. Henna reagoi voimakkaasti eikä suostu kuuntelemaan kenenkään toista näkökulmaa. Niinpä edessä on paluu Utöhön, pieneen saariyhteisöön, äidin luo ja keskelle asioita, joita ei voi enää väistää.

Saaren suoja ja sen ristiriidat

Utö tarjoaa turvaa, mutta ei helppoja ratkaisuja. Pienen yhteisön lämpö ja naapuriapu tuntuvat lohdullisilta, mutta samalla ne voivat kiristää ristiriitoja ja tuoda asiat liian lähelle ihoa. Saarielämässä on usein ripaus romantisointia, mutta haluan uskoa, että juuri tällainen välittäminen ja yhteisöllisyys elävät myös oikeassa maailmassa, ehkä hiljaisemmin, mutta sitkeästi.

Sydämen asioita

Mitäpä olisi tarina ilman pientä romanttista kipinää. Hennan ja veljensä Heikin ystävän Samalin suhde on täynnä ristiriitoja ja latausta. Samali on urheilu- ja sometähti, jonka elämä näyttää kiiltokuvamaiselta, ainakin sosiaalisen median perusteella. Yllättävä loukkaantuminen päättää ammattikoripalloilijan uran ja tuo Samalin lähemmäs Utötä ja Hennan arkea. Kulissit rakoilevat ja niiden alta paljastuu jotain aidompaa.

Meri, joka kannattelee tarinaa

Kirjan merenkulkuun liittyvä kerronta on upeaa. Täysin ummikkonakin nautin siitä suuresti. Paasio osaa kuvata niin, että lukija pysyy mukana ja uppoutuu tarinaan. Meri on minullekin rakas elementti, vaikken seilaa kuin tarinoissa ja rannalta käsin. Utön miljöö on kirjalle täydellinen ja piirtyy mieleen niin vahvasti, että maisemat tuntuvat lähes käsinkosketeltavilta.

Raskaat teemat lempeästi kerrottuna

Yksi kirjan kipeimmistä teemoista on Hennan äidin muistisairaus. Ajatus on pelottava ja surullinen, ja siksi erityisen tärkeää on, miten aihetta käsitellään. Tässä se tehdään hienovaraisesti ja inhimillisesti. Tarina ei kaunistele, mutta antaa tilaa toivolle. Vaikka elämä tuo eteen raskaita vastuksia, siitä voi ja täytyy opetella nauttimaan uudella tavalla.

Katse jo seuraavaan osaan

Kotisatama-sarja jatkuu ensi keväänä kirjalla Lännessä loistaa majakka, jossa pääosaan nousee Hennan veli Heikki. Heikki ja hänen poikansa Jasper olivat jo tässä kirjassa erityisen kiinnostava kaksikko, joten heidän tarinaansa lähden mukaan enemmän kuin mielelläni.

Tämä kirja on kuin lämmin tuulahdus mereltä. Se ei vie myrskyyn, vaan kietoo lukijan lempeästi tarinan syliin ja jää mieleen pitkäksi aikaa.