Hiljaisten sanojen paino – Tomi Norhan Kultalyhty

 

Tomi Norha: Kultalyhty (Lector 2026) – kirja saatu ennakkoon luettavaksi kirjailijalta.

Tomi Norhan kirjat eivät olleet minulle entuudestaan tuttuja, vaikka olen seurannut häntä jonkin aikaa Instagramissa. Kultalyhty on hänen kolmas romaaninsa, ja sain sen luettavakseni ennakkoon suoraan kirjailijalta. Kirja ilmestyy painettuna, e-kirjana ja äänikirjana 25.1., ja äänikirjan lukee Janus Hanski.

Kultalyhty on pieni mutta painava kertomus, sellainen, joka jää käsiin ja mieleen pidemmäksi aikaa kuin sivumäärä antaisi odottaa. Se kertoo miehestä, joka viettää kesää yksin mökillä saaristossa. Paikassa on jotakin selittämätöntä: menneisyyden arvoitus, hiljaisia kaikuja elämästä, jota ei enää ole, mutta joka tuntuu yhä läsnä.

Mies löytää mökiltä päiväkirjan. Sen on kirjoittanut nainen, joka rakensi mökin. Merkinnät ovat arkisia, jopa vaatimattomia. Havaintoja päivistä, säästä, pienistä hetkistä. Ja silti niiden väliin jää jotain olennaista sanomatta. Päiväkirjan kautta avautuu kapea ikkuna menneeseen, ja lukija alkaa huomaamattaan kysyä: mitä naiselle tapahtui? Miksi mökki myytiin niin pian? Mitä jäi kertomatta?

Päiväkirjamerkinnät eivät selitä, ne vihjaavat. Rivien välistä on luettava enemmän kuin riveiltä itseltään. Se tuntui erityisen läheiseltä, sillä olen itse pitänyt päiväkirjaa koko elämäni epäsäännöllisesti ja viimeiset kuusi vuotta päivittäin. Kirjoitan lyhyitä huomioita säästä, perheen arjesta, harvoin suurista tunteista. Päiväkirja lepää yöpöydälläni avoimesti, sen voi kuka tahansa ottaa ja lukea. Suuria salaisuuksia ei ole.

Ja silti: kun minusta aika joskus jättää, mitä nuo sanat kertovat minusta tai tästä ajasta? Pelkään, että hyvin vähän. Ne eivät paljasta syvimpiä kerroksia, eivät vastaa niihin kysymyksiin, joita joku ehkä haluaisi kysyä. Se herättää levottoman mutta kiehtovan ajatuksen: kuinka paljon voimme todella tietää toisesta ihmisestä, vaikka pitäisimme hänen sanojaan käsissämme?

Kultalyhty on koskettava ja hiljaisella tavalla ravisteleva kirja. Luin sen pdf-versiona, mutta tämä tarina ansaitsisi tulla koetuksi painettuna kirjana – tai ehkä juuri äänikirjana, ääneen luettuna, kuin jonkun toisen muistona. Suosittelen lämpimästi tutustumaan. Tässä kirjassa kiteytyy kauniisti kahden ihmisen välinen yhteys, vaikka he elävät eri ajoissa, ja ehkä juuri siksi se tuntuu niin haikealta.