Ikiliekin kipinä: Penn Colen romantasia ja ensivaikutelmat Emarionin saagasta

 

Penn Cole: Ikiliekin kipinä
(Tammi 2026, suomentanut Johanna Vainikainen)

Ikiliekin kipinä oli minulle alkuvuoden odotetuimpia romantasiajulkaisuja ja syystä. Kirja avaa Emarionin saagan, josta on englanniksi ilmestynyt jo kolme osaa ja neljäs on tuloillaan. Lukijana huokaisin helpotuksesta, kun huomasin, että suomeksi seuraava osa ilmestyy jo kesällä. Sitä nimittäin todella tarvitsee, sillä kirjan loppu jättää lukijan juuri sille kuuluisalle kielekkeelle roikkumaan. Ja kyllä, olen melko varma, että seuraava osa tekee aivan saman tempun.

Lukukokemuksena Ikiliekin kipinä oli ennen kaikkea viihdyttävä ja koukuttava. Pidin kirjasta, vaikka se ei varsinaisesti tuo genreen mitään mullistavan uutta. Maailma rakentuu tutulle vastakkainasettelulle: ihmiset vastaan perilliset. Perilliset hallitsevat valtakuntia, joita johtavat kuninkaat omine erityisine voimineen, ja poliittinen valtapeli on keskiössä alusta asti. Fantasiamaailma on monivaltakuntainen ja selvästi sarjaa varten rakennettu – sellainen, jossa juonittelulle on hyvin tilaa myös tulevissa osissa.

Päähenkilö Diem kuuluu ihmisiin, mutta hänen elämänsä kietoutuu vaarallisesti perillisten maailmaan, kun hän tutustuu kuolevan kuninkaan karismaattiseen ja ärsyttävän tarkkailevaan perijään, prinssi Lutheriin. Lutherin jatkuva huomio tekee Diemin salaisesta toiminnasta kapinallisjoukossa entistä riskialttiimpaa. Sisällissodan uhka leijuu koko ajan ilmassa, ja Diemin on tasapainoiltava lojaalisuuden, selviytymisen ja tunteidensa välillä.

Kirjassa on paljon sitä, mitä romantasialta odotan: poliittista juonittelua, kiellettyä vetovoimaa, rakkautta ja himoa. Panokset ovat aidosti korkeat, kyse ei ole vain Diemin omasta kohtalosta tai hänen perheestään, vaan jokaisen kuolevaisen hengestä. Tämä toi tarinaan mukavaa painoa, eikä kyse ollut pelkästä romanssista fantasian kulisseissa.

Kokonaisuutena Ikiliekin kipinä tuntui vahvalta sarjan aloitukselta. Se ei yllättänyt, mutta se viihdytti, tempaisi mukaansa ja sai minut heti haluamaan jatkaa tarinaa. Jos pidät romantasiasta, jossa on valtapeliä, vaarallista vetovoimaa ja hitaasti kiristyvää jännitettä, tämä on ehdottomasti kokeilemisen arvoinen.

Helmet-lukuhaasteessa sijoitin kirjan kohtaan 30. Kirjan päähenkilön vanhemmat ovat kadonneet tai muuten poissa. Diemin äiti on kadonnut, eikä hänen biologisesta isästään ole tietoa – yksityiskohta, joka tuntuu tuskin jäävän merkityksettömäksi sarjan edetessä.