Rakkaus sodan varjossa: Rebecca Rossin Armottomat valat

 

Rebecca Ross: Armottomat valat (WSOY 2025, suom. Nana Sironen)

Armottomat valat on Lumotut kirjeet -duologian päätös, ja millainen päätös se onkaan. Ensimmäinen osa, Jumalainen vastustaja, oli täysi tunnevyöry: rakkautta, kaipuuta ja sydämen särkyminen ihan oppikirjamalliin. Sen jälkeen olo oli kuin olisi jäänyt seisomaan sateeseen ilman sateenvarjoa tietäen kastuvansa, mutta jatkoa on pakko silti saada.

⚠️ Sisältää spoilereita ensimmäisestä osasta.

Duologian jälkimmäinen osa pureutuu entistä vahvemmin Dacren ja Envan väliseen sotaan. Jumalat, joilla on käsittämättömiä voimia, pysyttelevät itse etäällä, kun ihmiset käyvät sotaa heidän nimissään ja kuolevat sen vuoksi. Kirja ei varsinaisesti kyseenalaista sitä, miksi ihmiset taistelevat jumalien puolesta, joita he eivät ole koskaan nähneet. Mutta ehkä juuri siksi se tuntuu niin tutulta. Todellisuus ei aina tarjoa vastauksia sekään. Dacren puolelta katsottuna sota on tässäkin tarinassa synkkä, julma ja petollinen.

Siinä missä Jumalainen vastustaja rakensi Iriksen ja Romanin välistä romantiikkaa hitaasti ja tuskallisen kauniisti, Armottomat valat kulkee toista reittiä. Iris ja Roman ovat suuren osan kirjasta erillään toisistaan, eikä Roman edes muista Iristä valtaosassa tarinaa. Roolit ikään kuin kääntyvät päälaelleen verrattuna ensimmäiseen osaan. Ehkä juuri siksi tämä osa ei iskenyt ihan yhtä voimalla sydämeen. Vähemmän huumaavaa romantiikkaa, enemmän selviytymistä ja kipua.

Kokonaisuutena duologia oli silti hurmaava lukukokemus. Rakastan epätäydellisiä loppuja, sellaisia, joissa on mukana haikeutta, mutta myös toivoa. Armottomat valat päättyy juuri siihen sävyyn: melankoliseen, mutta silti onnelliseen. Sellaiseen, joka jää viipyilemään mieleen.

Myönnän, että olisin mielelläni lukenut tästä trilogian. Olisin halunnut enemmän tilaa juonilangoille ja sivuhahmoille, lisää syvyyttä maailmaan. Toisaalta oli myös yllättävän virkistävää lukea sarja, joka ei veny ja vanu, vaan jonka saa päätökseen ilman vuosien odotusta ja muistilappuja siitä, kuka oli kuka.

Ja vielä bonus kirjahaasteiden ystäville: Helmet-lukuhaasteessa tälle löytyi lähes täydellinen osuma. Kirjassa museo on yllättävän merkittävässä roolissa, joten tämä solahti sujuvasti kohtaan 21. Kirjassa käydään museossa. Aina ilo, kun palaset loksahtavat näin nätisti paikoilleen. 📚✨