Seanan McGuire: Ovi joka sydämessä – vuoden ensimmäinen viiden tähden kirja yllätti täysin

 

Vuoden ensimmäinen viiden tähden kirja tuli täysin puskista. Ovi joka sydämessä (Hertta-kustannus 2025, suomentanut Kaisa Ranta) oli seissyt kirjahyllyssäni useamman kuukauden odottamassa oikeaa hetkeä, ja nyt voin vain ihmetellä, miksi ihmeessä viivyttelin. Seanan McGuiren Harhateiden lapset -sarjan avausosa oli juuri sellainen lukukokemus, joka hiipii ihon alle ja jää sinne asumaan.

Sarja kertoo lapsista, jotka ovat kadonneet toisiin maailmoihin, ja palanneet niistä takaisin. Tai oikeammin: joutuneet palaamaan. Jos pidit TJ Klunen Talo taivaansinisellä merellä -kirjasta, on hyvin mahdollista, että tämäkin kolahtaa. Tunnelma on kuitenkin selvästi synkempi ja terävämpi, vaikka lämmin inhimillisyys kulkee koko ajan mukana.

Eleanor West pitää koulukotia harhateiden lapsille. Huolestuneet vanhemmat uskovat, että heidän lastensa “harhat” voidaan parantaa, mutta Eleanor tietää totuuden. Hän on itsekin yksi heistä, ja odottaa yhä päivää, jolloin oikea ovi avautuu ja vie hänet takaisin omaan ihmemaahansa. Ajatus on yhtä lohdullinen kuin sydäntä särkevä.

Tässä osassa päähenkilönä on 17-vuotias Nancy, joka on käynyt Vainajien saleissa ja palannut sieltä peruuttamattomasti muuttuneena. Hän on oppinut olemaan liikkumaton kuin patsas, hiljainen ja tarkkaileva. Kaipuu takaisin on valtava, mutta koulukodissa käy nopeasti selväksi, etteivät muutkaan lapset ole palanneet vapaaehtoisesti. Tavallinen maailma tuntuu heistä kaikista väärältä.

Nancy tutustuu eri ihmemaailmojen ilmansuuntiin ja vivahteisiin ja samalla uusiin ystäviin. Yhteinen kokemus yhdistää, vaikka jokaisen tarina on erilainen. Ja sitten, pian Nancyn saapumisen jälkeen, tapahtuu murha.

Ovi joka sydämessä on synkkä, oivaltava ja koukuttava. Se käsittelee ulkopuolisuutta, kaipuuta ja identiteettiä tavalla, joka tuntuu yllättävän rehelliseltä. Fantasiaelementeistä huolimatta (tai ehkä juuri niiden ansiosta) tarina tuntuu hyvin inhimilliseltä.

Seuraava osa, Luina luiden ja risukoiden, ilmestyy toukokuussa ja keskittyy ensimmäisestä osasta tuttujen kaksosten Jackin ja Jillin tarinaan. Englanniksi sarjaan kuuluu jo yksitoista osaa, ja toivon todella, että saamme ne kaikki suomeksi. Harmittavan usein käännössarjat jäävät kesken – joten nyt pieni, mutta painokas kehotus: lue tämä kirja.

”Kukaan muu ei saa kertoa minulle, miten tarinani päättyy.”

Viisi tähteä. Vuoden ensimmäinen. Ja tuskin viimeinen. ⭐⭐⭐⭐⭐