Synkkää juhannusta ja sudokujen sijaan murhia – lupaava aloitus uudelle dekkarisarjalle

 

MAINOS/ARVOSTELUKAPPALE saatu kustantajalta.

Laura Arikka: Synkeä juhannus (Otava 2026)

Sain luettavakseni ennakkokappaleen Laura Arikan esikoisromaanista, joka käynnistää uuden Kuolema Farlaxissa -dekkarisarjan. On aina hieman jännittävää tarttua uuteen sarjaan heti alkumetreillä, etenkin silloin kun oma lukufiilis dekkareiden suhteen on ollut viime aikoina varovainen. Liian usein ne tuovat ihmisten pahuuden turhankin lähelle, eikä se ole aina sitä, mitä kaipaa arjen vastapainoksi.

Siksi myönnänkin vältelleeni tätä kirjaa hetken. Mutta joskus lukeminen tarvitsee vain pienen sysäyksen oikeaan suuntaan, ja tällä kertaa se löytyi viime kuun Silent Book Clubista. Yhteinen hiljainen lukuhetki teki tehtävänsä, ja kun pääsin tarinan alkuun, se kuljetti mukanaan yllättävän vaivattomasti aina loppuun asti.

Yksi dekkareiden suurista vahvuuksista on niiden päähenkilöiden kirjo, eikä Synkeä juhannus ole tässä poikkeus. Sarjan keskiössä on Sofie, pappi, joka on menettänyt sekä uskonsa että miehensä, mutta voittanut porukkalotossa. Jo pelkästään tämä yhdistelmä herättää kiinnostuksen. Sofien rinnalla kulkee Toomas, paikallinen poliisi, joka yrittää pitää Farlaxin poliisiaseman elossa keinolla millä hyvänsä. Hahmojen välinen dynamiikka toimii, ja heidän erilaiset lähtökohtansa tuovat tarinaan sopivaa jännitettä.

Tarina käynnistyy juhannuksena, kun saarelta löytyy nuorten sisarusten ruumiit. Toomas pyytää Sofieta mukaan tukemaan uhrien perhettä, mutta kuten arvata saattaa, pelkkä tukihenkilön rooli ei riitä kauaa. Pian Sofie huomaa ratkovansa rikoksia sudokujen sijaan, eikä paluuta entiseen enää ole.

Farlaxin miljöö on yksi kirjan kiinnostavimmista elementeistä. Kyseessä on fiktiivinen, kaksikielinen kunta Lounais-Suomessa, jossa vakituinen väkimäärä moninkertaistuu kesäisin mökkiläisten ja turistien myötä. Ympäristö tuo tarinaan oman tunnelmansa. Saaristolaisuus, yhteisöllisyys ja kesäkauden vilkkaus luovat kontrastia rikosten synkkyydelle.

Kaksikielisyyden kuvaus sai minut myös pohtimaan omaa arkeani monikielisessä ympäristössä. Vaikka yhtymäkohtia löytyi, Farlax ei tuntunut täysin tutulta, ja ehkä juuri se onkin osa sen viehätystä. Se on riittävän tunnistettava, mutta silti oma maailmansa. Saaristolaisuus tuo siihen vielä lisäkerroksen, jota ei ihan jokaisessa suomalaisessa pikkukaupungissa tavoita.

Kokonaisuutena Synkeä juhannus on varsin toimiva aloitus uudelle sarjalle. Se ei ehkä mullista dekkarigenreä, mutta tarjoaa kiinnostavat hahmot, toimivan juonen ja miljöön, johon on helppo palata. Ja mikä tärkeintä, se herättää uteliaisuuden jatkoa kohtaan.

Kirjailija vihjaa jo tässä vaiheessa, että murhat eivät jää tähän, vaan sarja rakentuu juhlapyhien ympärille. Seuraava osa, Petollinen joulu, onkin jo tulossa ja ilmestyy yllättävän pian lokakuussa.

Jos tämä oli vasta alkusoittoa, Farlaxissa kannattaa ehkä varautua siihen, että kalenterin jokainen juhlapäivä saa jatkossa hieman synkemmän sävyn.