Varpusten kilpi – kliseitä, kemiaa ja koukuttavaa romantasiaa

Devney Perry: Varpusten kilpi (Karisto 2026, suomentanut Sini Linteri)

Kevään odotetuimpiin uutuuksiin kuului Varpusten kilpi, eikä pelkästään tarinansa vuoksi. Tämä on niitä kirjoja, jotka houkuttelevat jo pelkällä ulkoasullaan: upea kansi ja siihen sointuva syrjävärjäys tekevät siitä todellisen katseenvangitsijan kirjahyllyyn. Onneksi sisältö ei jää ulkokuoren varjoon.

Romantasian ystävänä odotukset olivat korkealla ja tällä kertaa ne myös täyttyivät.

Prinsessa, joka jäi varjoon

Quentisin prinsessa Odessa on elänyt koko elämänsä sivuosassa. Hänen sisarpuolestaan Maesta on kasvatettu “varpunen” – poliittinen morsian, jonka tehtävä on varmistaa rauha ja liittolaisuus valtakuntien välillä. Maen koulutus ei kuitenkaan rajoitu hovikäytökseen, vaan hänestä on muovattu myös taitava vakooja ja taistelija.

Odessan rooli on ollut huomattavasti hiljaisempi: totella, mukautua ja pysyä näkymättömänä.

Siksi hääpäivän käänne muuttaa kaiken. Turahin prinssi Zavier valitseekin morsiamekseen Odessan.

Ja siitä alkaa nopea pudotus maailmaan, josta hänelle ei ole kerrottu mitään.

Avioliitto ilman sanoja ja vaarallinen suojelija

Uusi avioliitto ei lupaa saturomantiikkaa. Zavier ei puhu, ei lähesty, eikä anna Odessalle mitään tarttumapintaa. Sen sijaan Odessan rinnalle ilmestyy mystinen Suojelija, mies, joka hänen isänsä käskystä pitäisi tappaa.

Tilanne on vähintäänkin hankala.

Ja tietenkin juuri tämä ärsyttävä, vaarallinen mies alkaa vetää Odessaa puoleensa. Eikä vetovoima jää yksipuoliseksi.

Kaikki romantasian herkut ja vähän päälle

Rehellisesti sanottuna: tämä kirja nojaa vahvasti genren tuttuihin elementteihin. Mukana on muun muassa:

• erikoisia silmiä
• salattuja perhesuhteita
• erityistä verta
• vihollisista rakastavaisiksi -asetelma
• hirviöitä
• kuninkaallisia juonitteluja
• salaisia karttoja
• sopimuksia petettäväksi
• liian samankaltaisia nimiä

Jos nämä kuulostavat sinun lukumaultasi, olet kotona.

Tunnelmassa on paljon samaa kuin Grishaversumi -sarjan alkupuolella, erityisesti Varjo ja riipus -kirjan fiiliksissä. Hirviöiden metsästys ja “erityisten” yksilöiden maailma tuovat myös häivähdyksiä Noituri -sarjan tunnelmasta.

Mikä tekee tästä kiinnostavan?

Vaikka kaava on tuttu, kaikki ei ole pelkkää déjà-vuta.

Odessa on päähenkilönä kiinnostava: hänen kasvunsa kohti omaa toimijuuttaan toimii hyvin. Ja Suojelija, no, sanotaan vaikka näin, että hän on huomattavasti vähemmän toksinen kuin moni romantasian mieshahmo. Se on virkistävää.

Sivuhahmoista erityisesti mieleen jäävät:

• utelias ja eläväinen nelivuotias Evie
• Odessan lemmikkihirviö Faze (kyllä, lemmikkihirviö ja kyllä, tarvitset sellaisen elämääsi)

Kannattaako tarttua?

Jos romantasia on sinun juttusi, vastaus on yksinkertainen: kyllä.

Varpusten kilpi ei ehkä riko genren rajoja, mutta se tekee sen, mitä lupaa: viihdyttää, koukuttaa ja tarjoaa juuri oikean määrän jännitystä, romantiikkaa ja vaarallista vetovoimaa.

Täydellinen valinta iltaan, jolloin haluat vain kadota toiseen maailmaa ja ehkä vähän huokailla kirjan sivujen väleissä.