Vendi – tarina, jota ei pitäisi joutua kertomaan

Saara Salminen: Vendi - Jotta muut tytöt pääsisivät kotiin (Into 2026)

En olisi halunnut lukea tätä kirjaa.

Kun tapaus nousi uutisotsikoihin, Vendin kohtalo pysäytti. Se ei jäänyt vain yhdeksi uutiseksi muiden joukkoon, vaan jäi vaikuttamaan jonnekin syvälle. Katsoin omia lapsiani ja tunsin, kuinka sydämeen hiipi pelko, jota ei voi kokonaan selittää pois. Me suojelemme, opetamme, varoitamme, ja silti tiedämme, ettemme voi suojella kaikelta.

Vendin perhe joutui kokemaan jotain sellaista, jota kenenkään ei pitäisi joutua kantamaan.

Ja silti, tai ehkä juuri siksi, tämä kirja pitäisi lukea.

Maailmassa, jossa true crime -tarinat keräävät lukijoita ja uteliaisuutta, tämä teos tekee jotain aivan muuta. Se ei viihdytä. Se ei mässäile. Se pysähtyy. Se antaa äänen niille, joiden elämä muuttui peruuttamattomasti.

Kirjan on kirjoittanut Vendin täti Saara Salminen yhdessä läheisten kanssa. Se tuntuu jokaisella sivulla. Tässä ei ole ulkopuolisen katsetta, ei tarinan haltuun ottamista. On vain rakkaus, suru ja tarve kertoa oikein. Ajatus siitä, että joku muu voisi kertoa tämän tarinan, tuntuu väärältä. Tämä elämä kuului Vendille ja kuuluu yhä hänen läheisilleen.

Teksti on kaunista, mutta ei koskaan kaunistelevaa. Se kuljettaa lukijaa kohti sellaista todellisuutta, jota emme haluaisi nähdä, mutta joka on olemassa. Läheisten huoli, epätoivo ja loputon ikävä tulevat iholle. Samalla Vendi piirtyy esiin ihmisenä, ei vain uhrina, vaan tyttönä, jolla oli elämä, unelmia ja tulevaisuus.

Muistan, miten sanat "Oikeutta Vendille" levisivät myös omaan somekuplaani. Se oli huuto, joka ei jättänyt rauhaan. Se sai allekirjoittamaan, jakamaan ja pysähtymään. Kirjaa lukiessa tuo huuto saa syvemmän merkityksen.

On lähes käsittämätöntä, että näin syvän surun keskeltä voi nousta voimaa toimia. Että voi nähdä oman menetyksen yli ja tunnistaa rakenteita, epäkohtia ja epäoikeudenmukaisuutta, ja päättää tehdä jotain, jotta muiden ei tarvitsisi kokea samaa.

Surusta syntyy liike. Raivosta syntyy vaatimus muutoksesta.

Keväällä 2024 Valkeakosken tragedia vei 15-vuotiaan Vendin elämän. Hän oli matkalla kotiin ystävänsä luota, niin tavallinen, turvalliseksi ajateltu matka. Häntä seuraamaan lähti ihminen, joka oli odottanut sopivaa uhria. Teon taustalla oli naisvihaa, väkivallan ihannointia ja pimeitä fantasioita, jotka muuttuivat teoiksi.

Oikeusprosessi toi mukanaan vielä oman taistelunsa. Aluksi syyte oli tappo. Vendin läheiset eivät hyväksyneet sitä. He vaativat, että tekoa kutsutaan sillä nimellä, mitä se oli, murhaksi. Lopulta syyte muuttui, ja tekijä tuomittiin murhasta ja törkeästä lapsenraiskauksesta elinkautiseen vankeuteen.

Mutta mikään tuomio ei tuo Vendiä takaisin.

Tämä kirja ei anna helppoja vastauksia. Se ei lupaa lohtua, joka poistaisi kivun. Sen sijaan se tekee jotain tärkeämpää. Se muistuttaa. Se pakottaa katsomaan. Se kutsuu toimimaan.

Ehkä tärkein ajatus jää lopulta tähän.

Tehkäämme kaikkemme, jotta yksikään tyttö ei joutuisi pelkäämään kotimatkaansa.
Jotta yksikään perhe ei joutuisi kokemaan samaa.
Jotta muut tytöt pääsisivät kotiin.