Halun ja surun maa – rakkauden, kaipauksen ja selviytymisen tarina

 

Mainos / Kirja saatu kustantajalta

Ann-Luise Bertell: Halun ja surun maa (Karisto 2026, suom. Vappu Orlov)

Joskus parhaat lukukokemukset löytyvät juuri sieltä, mistä niitä vähiten odottaa.

Kun sain tämän kirjan yllätyksenä kustantajalta, ensimmäinen ajatukseni oli, että se löytyy kyllä ennemmin työkaverini lukulistalta kuin minun. Historialliset romaanit eivät yleensä kuulu omalle mukavuusalueelleni, ja sanoin jopa miehelleni, ettei tämä taida olla minun kirjani. Mutta samana iltana sohvan nurkassa avasin ensimmäisen sivun, ja pian huomasin eläväni keskellä vuoden 1944 Pohjanmaata. Siellä viivyin viimeiselle sivulle asti.

Halun ja surun maa vie lukijan Vöyrille, Skuggasin maatilalle, jossa kolmen lapsen äiti Rut yrittää pitää perintötilan elossa sodan keskellä. Ensin sotaan lähtee hevonen, sitten puoliso Verner. Työtaakka kasvaa valtavaksi, ja lopulta Rut ottaa avukseen ukrainalaissyntyisen sotavangin Antonin. Yhteistä kieltä ei juuri ole, mutta vähitellen heidän välilleen syntyy ymmärrystä, luottamusta ja jotain vielä syvempää. Samalla ympäröivä yhteisö muistuttaa jatkuvasti siitä, että Anton on vihollinen.

Vaikka kirjan tapahtumat sijoittuvat vuosikymmenten taakse, löysin tarinasta paljon samaistumispintaa. Äitinä erityisesti Rutin esikoispojan lähtö rintamalle tuntui sydäntä särkevältä. Ajatus siitä, että pitäisi jäädä kotiin odottamaan uutisia ja pelkäämään pahinta, on pysäyttävä. Myös miljöö tuntui läheiseltä. Ruotsinkielinen Pohjanmaa on minulle koti, ja Bertell tavoittaa hienosti alueen ihmiset, maisemat ja asenteet. Vaikka aika on muuttunut, ihmisyydessä on paljon samaa kuin ennenkin.

Kirjan kieli on kaunista ja rikasta, mutta samalla helposti lähestyttävää. Dialogia on vähän, ja juuri siksi jokainen keskustelu tuntuu merkitykselliseltä. Lyhyet luvut kuljettavat tarinaa eteenpäin tehokkaasti: mitään ylimääräistä ei ole, mutta kaikki olennainen tulee kerrotuksi. Lukeminen eteni vaivattomasti, ja huomasin kulkevani Rutin rinnalla niin arjen raskaimmissa hetkissä kuin hänen suurimpien tunteidensa äärellä.

Kirjan keskiössä on rakkaus monessa muodossaan. Se kysyy, voiko tunteita jakaa oikeisiin ja vääriin, ja mitä tapahtuu, kun sydän ei noudata yhteisön sääntöjä. Rutin valinnat herättävät ristiriitaisia tunteita, mutta juuri siksi ne tuntuvat niin inhimillisiltä. Kotirintaman elämä oli täynnä vaikeita päätöksiä, eikä mustavalkoisia vastauksia ollut.

Vaikka sota on jatkuvasti läsnä, tämä ei tuntunut minusta varsinaisesti sotaromaanilta. Rut on mukana Lotta Svärdin toiminnassa, mutta taistelut ja rintaman kauhut pysyvät etäällä. Sen sijaan Bertell kertoo niiden ihmisten tarinan, jotka jäivät odottamaan, kantamaan vastuuta ja rakentamaan arkea epävarmuuden keskellä. Samalla hän antaa äänen myös niille, jotka joutuivat tänne vasten tahtoaan.

Halun ja surun maa yllätti minut täysin. Se on lämmin, koskettava ja vahvoja tunteita herättävä romaani, joka jää mieleen vielä lukemisen jälkeenkin.

Suosittelen tarttumaan tähän kirjaan, vaikka oma kirjamakusi painottuisi romantasiaan tai kevyempään viihdekirjallisuuteen. Minäkin ajattelin aluksi, ettei tämä olisi minun kirjani, ja juuri siksi siitä tuli yksi vuoden suurimmista yllätyksistä.