Viiden tähden matka Phantasman maailmaan

Kaylie Smith: Phantasma  ( Karisto 2026, suomentanut Paula Pohjarinne)

Jotkut kirjat onnistuvat vangitsemaan huomion jo ulkoasullaan, mutta vain harvat pystyvät lunastamaan kaikki ne odotukset, joita upea kansikuva ja näyttävä syrjävärjäys herättävät. Phantasma kuuluu ehdottomasti tähän harvalukuiseen joukkoon. Se ei ollut vain kaunis kirja katsella, vaan myös täydellinen viiden tähden lukukokemus.

Tarina sijoittuu tunnelmalliseen New Orleansiin, kaupunkiin, joka tuntuu olevan kuin luotu tällaiselle kertomukselle. Sen historia, mystiikka ja aavemainen ilmapiiri muodostavat kiehtovan taustan tapahtumille. Kun mukaan lisätään vielä synkkä kartano täynnä vaarallisia koetuksia, yliluonnollisia olentoja ja salaisuuksia, on lopputuloksena maailma, johon oli helppo uppoutua.

Tarinan keskiössä on Ophelia, joka joutuu osallistumaan hengenvaaralliseen kilpailuun pelastaakseen sisarensa. Pidin Opheliasta päähenkilönä paljon. Hän ei ollut täydellinen eikä aina tehnyt helpoimpia ratkaisuja, mutta juuri siksi hän tuntui aidolta. Hänessä oli samaan aikaan sekä haavoittuvuutta että sitkeyttä, ja hänen puolestaan oli helppo jännittää koko kirjan ajan.

Ja sitten on Blackwell.

Blackwell on juuri sellainen hahmo, joka saa romantasia-lukijat huokailemaan ihastuksesta. Salaperäinen, vaarallinen, hieman ärsyttäväkin, mutta samalla vastustamattoman kiinnostava. Ja varmaan ensimmäinen aave, joka on päähenkilönä vakuuttanut näin. Hänen ja Ophelian välinen kemia oli yksi kirjan parhaista puolista. Sanailu heidän välillään oli viihdyttävää, jännitteitä riitti, eikä suhde tuntunut kiirehdittyltä. Pidin erityisesti siitä, että heidän välillään oli muutakin kuin pelkkää vetovoimaa. Luottamus, epäilykset ja yhteiset kokemukset rakensivat suhdetta vähitellen.

Kirjan vahvuus oli kuitenkin ennen kaikkea sen tunnelmassa. Phantasma yhdistää gotiikan sävyjä, kauhua, fantasiaa ja romantiikkaa tavalla, joka tuntui raikkaalta ja samalla tutun koukuttavalta. Mukana oli kohtauksia, jotka olivat aidosti karmivia, mutta myös hetkiä, jotka saivat sydämen sykkimään hieman nopeammin aivan toisesta syystä.

Pidin myös siitä, että tarinassa oli jatkuvasti tunne siitä, ettei kaikkeen voinut luottaa. Jokaisen nurkan takana saattoi odottaa uusi vaara, uusi petos tai uusi paljastus. Se sai sivut kääntymään vauhdilla, sillä kirjaa oli vaikea laskea käsistään.

Harvoin kirja onnistuu olemaan sekä visuaalisesti että sisällöllisesti näin vaikuttava kokonaisuus. Phantasma näyttää upealta kirjahyllyssä, mutta vielä tärkeämpää on se, että sen tarina jää mieleen pitkään viimeisen sivun jälkeenkin.

Jos pidät synkästä fantasiasta, gotiikan tunnelmasta, vaarallisista kilpailuista, vahvoista henkilöhahmoista ja hitaasti rakentuvasta romanssista, kannattaa tähän kirjaan tarttua. Minulle Phantasma oli juuri sellainen kirja, joka muistuttaa, miksi fantasiaan rakastuu yhä uudelleen.

 ⭐⭐⭐⭐⭐