Kun voimattomasta kasvaa kuningatar – Penn Colen Ikiliekin hehku

Penn Cole: Ikiliekin hehku

Tammi 2026
Suomentanut Meri Kapari

Emarionin saaga jatkuu toisessa osassa vähintään yhtä vahvana kuin ensimmäisessä, ja omalla kohdallani jopa vahvempana. Pidin ensimmäisestä kirjasta paljon, mutta Ikiliekin hehku onnistui viemään minut vielä syvemmälle tähän maailmaan. Jos et ole vielä aloittanut sarjaa, nyt voisi olla hyvä hetki tarttua siihen. Suomennoksetkin ilmestyvät hyvää tahtia: sarjan kolmas osa ilmestyy vielä tämän vuoden puolella, ja englanniksi neljäs osa on luvassa jo syyskuussa. Toivottavasti myös sen suomennosta saadaan odottaa vain kohtuullisen ajan.

Tästä eteenpäin teksti sisältää spoilereita sarjan ensimmäisestä osasta.

Ensimmäisen osan lopussa Diemin pään yläpuolelle ilmestyi kruunu, jonka kuninkaan kuollessa pitäisi siirtyä valtakunnan voimakkaimmalle. Kaikki olivat odottaneet kruunun ilmestyvän perillisten prinssille Lutherille, mutta sen saakin Diem, nuori nainen, joka ei edes tiedä omaavansa minkäänlaisia voimia. Onhan hän elänyt koko elämänsä ihmisten parissa.

Nyt Diemin pitäisi päättää, nouseeko hän sekä perillisten että ihmisten kuningattareksi. Sisällissota uhkaa, ja yhteistyö hänen vihaamansa Corboisin aatelisperheen kanssa voisi antaa hänelle mahdollisuuden käyttää asemaansa ihmisten hyväksi. Mutta vähitellen Diem alkaa ymmärtää, etteivät asiat olekaan niin mustavalkoisia kuin hän oli ajatellut.

Perillisten eliitti ei ole yksi yhtenäinen vihollinen, vaan sen keskeltä löytyy ihmisiä, joihin Diem kiintyy ja joiden ystävyydestä hän ei haluaisi luopua. Samalla hänen täytyy yrittää rauhoittaa ihmisiä ja kapinallisia. Hän kihlautuu nuoruudenrakkautensa Henrin kanssa, mutta kuvioita mutkistaa hieman se, että hänen sydämensä alkaa lämmetä myös erittäin ärsyttävälle Lutherille.

Diem joutuu tasapainoilemaan menneisyyden ja nykyisyyden, kahden rakkauden sekä kahden maailman välillä. Lopulta hänen on kohdattava myös totuus itsestään ja siitä, mitä hän oikeasti haluaa.

Pidin tässä kirjassa erityisesti Diemin kasvutarinasta. Ensimmäisessä osassa hän oli voimaton sivustakatsoja, mutta tässä hän joutuu vähitellen kasvamaan omaan voimaansa ja asemaansa. Samalla hänen täytyy löytää itsensä tilanteessa, jossa mikään ei tunnu enää yksinkertaiselta.

Erityisen kiinnostavaa on se, kuinka Diem alkaa tehdä kodin sinne, missä hän aikaisemmin näki vain vihollisen. Hän ystävystyy perillisten joukossa ihmisten kanssa, joihin ei olisi koskaan uskonut voivansa luottaa, ja nämä hahmot tuovat myös hienosti lisää syvyyttä koko maailmaan.

Ja kuten jo ensimmäistä osaa lukiessani vähän pelkäsin, myös tämä kirja päättyy aivan järkyttävään cliffhangeriin. Siis sellaiseen, jonka jälkeen kirjan sulkeminen tuntuu melkein henkilökohtaiselta loukkaukselta. 😄

Joulukuuta odotan siis jo malttamattomana. Tämä saaga sen kun paranee edetessään, ja nyt haluan ehdottomasti tietää, mihin Diemin matka seuraavaksi vie.