Kottaraisten riitti jatkaa kaunista fantasiatarinaa, mutta jättää odottamaan jotain suurempaa

 

Devney Perry: Kottaraisten riitti (Karisto 2026, suomentaja Sini Linteri)

Varpusten kilpi hurmasi minut niin täydellisesti, että tämän jatko-osan lukemiseen kohdistui melkoisen suuret odotukset. Onneksi Devney Perry ei tuottanut pettymystä, vaikka tällä kertaa matka tarinan sisälle olikin hieman hitaampi kuin olisin toivonut.

Ensimmäinen osa loi kiehtovan asetelman, jossa alempiarvoisemmasta tyttärestä kasvoi prinsessa ja sankaritar. Odessan tarina oli täynnä kasvua, yllätyksiä ja vaaroja, mutta erityisen vahvasti mieleeni jäi hänen ja Ransomin suhteen kehitys vihollisista rakastavaisiksi. Kun kahden ihmisen välille rakentuu sellainen jännite, sitä tietysti odottaa innolla lisää.

Siksi olikin pieni pettymys huomata, että Ransom on poissa suurimman osan tämän kirjan tapahtumista. Romantiikan nälkäiselle lukijalle tämä oli suorastaan epäreilu veto! Tarina tarjoaa kyllä uuden rakkaustarinan, mutta itse olisin kaivannut enemmän Odessaa ja Ransomia yhdessä.

Tässä osassa Odessa etsii kadonnutta miestään ja yrittää samalla selvittää arvoituksellisen päiväkirjan salaisuuksia. Päiväkirjan tapahtumat kietoutuvat hänen näkemiinsä näkyihin, eikä matka ole aivan tavanomainen retki tuntemattomaan. Odessan mukana kulkevat kuusivuotias Evie ja Faze, suloinen pentu, joka on kaikesta söpöydestään huolimatta myös hirviö. Tässä yhdistelmässä on jo itsessään jotakin vastustamattoman ihastuttavaa.

Odessan rinnalle tarinan toiseksi kertojaksi nousee Caspia, joka on lukijoille uusi tuttavuus. Hän on kottarainen, joka ei ole vielä muuttunut eläinhahmoonsa. Caspia opettelee ymmärtämään sukunsa monimutkaista historiaa ja omaa perimäänsä samalla, kun hänen elämäänsä saapuu Andreas. Mies on pelastanut hänet erämaasta, mutta hänelläkin on salaisuuksia, jotka liittyvät hänen sukujuuriinsa.

Caspian ja Andreaksen välillä kipinöi heti. Heidän rakkaustarinansa onkin tämän kirjan keskeisin romanssi. Vaikka pidän hitaasti syttyvistä tunteista ja hahmojen välisen jännitteen rakentamisesta, tässä rakastuminen tapahtuu niin nopeasti, ettei suhteen syvenemiselle jää aivan niin paljon tilaa kuin olisin toivonut.

Kirjan parasta antia on kuitenkin se, miten Odessan ja Caspian tarinat alkavat vähitellen kietoutua toisiinsa. Molempien näkökulmat tuovat tarinaan oman mysteerinsä, ja lukija saa kerätä pieniä vihjeitä matkan varrella. Yhteys naisten välillä saattaa käydä mielessä ennen varsinaista paljastusta, mutta vasta kirjan lopussa palapelin viimeinen pala loksahtaa kunnolla paikalleen. Pidin tästä ratkaisusta todella paljon! Se sai katsomaan aiempia tapahtumia uudessa valossa ja osoitti, miten harkitusti tarinan kaksi näkökulmaa on rakennettu yhteen.

Samalla huomasin, että kirjan painopiste on vahvasti juuri tässä yhteydessä ja sen paljastamisessa. Hahmojen kehittely ja maailmanrakennus jäävät välillä hieman taka-alalle. Erityisesti Odessan kohdalla jäin kaipaamaan lisää kasvua. Ensimmäisessä osassa hänen kehityksensä oli niin vaikuttavaa, että odotin hänen joutuvan tällä kertaa jonkin aivan uuden mullistuksen äärelle. Nyt tuntui, että paljon jätettiin vielä odottamaan tulevaa. Ehkä viimeiseen osaan on tosiaan säästetty suurimmat paukut.

Kirjan hidas tempo vaikutti myös omaan lukukokemukseeni. En päässyt juoneen kiinni yhtä nopeasti kuin ensimmäisessä osassa, ja lukeminen venyi tavallista pidemmäksi. Se ei tarkoita, etteikö tarinassa olisi ollut kiinnostavia elementtejä, mutta kokonaisuus ei imaissut mukaansa aivan odottamallani tavalla.

Ja sitten on vielä se ulkonäkö! Tämä sarja on todellinen ilo silmälle. Kansikuvat ovat upeat, ja niihin sopivat syrjävärjäykset viimeistelevät kokonaisuuden. Kottaraisten riitti oli ilo pitää yöpöydällä silloinkin, kun lukutahti ei päätä huimannut. Joskus kirja saa olla myös kaunis esine, jonka näkeminen ilahduttaa jo ennen kuin ehtii avata sen.

Sarjan kolmas osa, Seven and the Swift, ei ole vielä ilmestynyt, mutta sen julkaisua odotellaan ensi vuodelle. Tämän kirjan loppu jätti minut sen verran uteliaaksi, että suomennosta toivoisi saataville mahdollisimman pian. Nyt kun tarinan langat alkavat yhdistyä, haluan tietää, mihin kaikki vielä johtaa.

Kokonaisuutena Kottaraisten riitti oli minulle kaunis ja kiinnostava jatko-osa, jonka hitaus ja vähäiseksi jäänyt hahmokehitys hieman himmensivät lukuiloa. Odessan ja Caspian tarinoiden yhteenkietoutuminen oli kuitenkin niin onnistunut ratkaisu, että odotan sarjan päätösosaa innolla. Toivottavasti siinä saadaan sekä vastauksia avoimiin kysymyksiin että lisää niitä hahmoja, joihin ehdin jo ensimmäisessä osassa kiintyä.