Kun kaikki muut rakastavat kirjaa, ja sinä et: ajatuksia Liz Mooren Metsien jumalasta
Liz Mooren Metsien jumala (Tammi 2025, suom. Aleksi Milonoff) on saanut osakseen ylistystä jo ennen suomennoksensa ilmestymistä. Moni on kutsunut sitä vuoden parhaaksi trilleriksi, jopa mestariteokseksi. Minä sen sijaan kuulun siihen vähemmistöön, joka ei löytänyt tästä kirjasta sitä kuuluisaa taikaa, ja se tuntuu aina vähän nololta myöntää. Jos tähtiä jaetaan, omani jäivät kahteen. Ei siksi, että kirja olisi ollut huono tai huolimattomasti kirjoitettu, vaan päinvastoin: Moore kirjoittaa taitavasti ja henkilöhahmot ovat selvästi harkittuja. Ongelmani oli enemmänkin tunnepohjainen. En päässyt sisään tarinaan, enkä oikeastaan koskaan kokenut halua palata siihen. Lukiessa jäin useamman kerran pohtimaan, miksi jatkan ja miksi en vain jättäisi kesken. Yleensä annan yhden tähden kirjoille, jotka keskeytän kokonaan. Kahden tähden kirjat sen sijaan ovat niitä, joiden läpi ponnistelen loppuun saakka, usein siinä toivossa, että loppu palkitsee. Metsien jumala kuului...
